sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Arkea ja juhlaa


Edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää kaksi viikkoa. Lähes täysi lukujärjestys ja muut normityöpäivän päälle tulevat velvollisuudet ovat pitäneet huolen, että töitä on riittänyt. Poika aloitti uuden harrastuksen, ja tytön synttäreitä on vietetty lähestulkoon kolmeen otteeseen. Viime viikonloppu vierähti mökillä ulkoillessa: luistellessa ja mönkijällä huristellessa. Kun vihdoin pääsi ulkoilemaan kunnolla pitkän pakkasjakson jälkeen, ei tullut mieleenkään ottaa tietokonetta mökkireissulle mukaan. 

Eilen vietettiin tytön synttäreitä sukulaisten kesken, ja illalla käytiin katsomassa Cheekin jäähallishowta, jonne pojan kummi järjesti meidät. Kotisunnuntain kunniaksi laitetaan nyt tulemaan kuvasatoa viime viikoilta ja päiviltä. Leppoisaa viikonlopun jatkoa ja innostavaa uutta viikkoa!

Jäätie lyhensi mökkimatkan puoleen tavallisesta.
Saimaan rannan luminen talvimaisema ja saunamökki
Ensimmäistä kertaa suksilla
Jääradalla
Maskin takana innokas mönkkärikuski
Ruokatauko
Hyvää hiillosta odotellessa
Prinsessalle prinsessakeksejä...
... ja prinsessakakkua...
... ja prinsessaservetit.
Toisilla synttäreillä oli mansikka-vadelmakakkua...
... ja perinteisesti myös laskiaispullia.
Musiikkigenre oli aika kaukana omasta, mutta meillä oli kiva ilta. :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Valoa ja virtaa

Valoisat kotikuvat tulppaaneineen ovat vallanneet blogit viime päivinä. Meillä on kiertänyt sitkeä flunssa loppiaisesta saakka, ja kiinnostus kodin laittamiseen on ollut nollassa, ellei jopa sen alapuolella.  Ei siis tulppaanikuvia luvassa täältä. Sinnittelin tämän viikon töissä, vaikka järkevää olisi ollut jäädä kotiin sairastamaan. Jos kuume ei nouse, niin kynnys jäädä kotiin on suuri. Perjantaina katseeni oli kaunis kuin särjellä, ja siirryinkin viikonlopun viettoon työterveyden ja apteekin kautta silmätipat mukana. Nyt flunssa alkaa olla enimmäkseen selätetty meillä kaikilla. Ehkä ensi viikko toisi vähän enemmän virtaa kaikkeen tekemiseen.


Anopin antama orkidea näyttää nyt sisustukseen sopivammalta, kun joulu on vietetty ja valoa on enemmän. Ja mikä parasta, kukka on vielä hengissä! Toimikoon se sitten tulppaanien korvikkeena.

Turkoosi on yksi suosikkiväreistäni, ja sitä löytyi myös uusimmasta Avotakasta. Se näyttää mukavan raikkaalta, varsinkin näin aurinkoisina pakkaspäivinä.


Pian olisi asennoiduttava uuteen viikkoon. Pitäisi suunnitella uutta kurssia, hankkia talviliikuntavälineitä ja valmistautua tytön neljävuotissynttäreihin. On ollut mukava huomata, että normaalin työpäivän jälkeen on vielä valoisaa. Ainakin minulla valon vaikutus omaan jaksamiseen on suuri. Tammikuukin on päässyt jo puoleen väliin jotenkin yllättäen. Valoisaa tulevaa viikkoa!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Keskeneräisyyden sietäminen


Luin jokunen päivä sitten Hetkiä maalla -blogista tekstin, joka käsitteli oman kodin remontin aiheuttamaa turhautumista kaiken keskeneräisyydestä. Voin hyvin samaistua tuohon tekstiin, sillä meilläkin on talossamme ollut oikeastaan aina jokin projekti kesken. Olihan se tiedossa, että kun ostaa vanhan talon, on siinä koko ajan jotakin laitettavaa. Silti välillä ärsyttää, kun monta asiaa on melkein valmiina tai tietää, että kylpyhuonetta ei voi remontoida, ellei satu saamaan lottovoittoa. 


Keskeneräisyyden sietäminen kaikilla elämänalueilla on varmaankin persoonakysymys. Siinä missä joku elää aivan tyytyväisenä epävarmoissa ja avoimissa tilanteissa, joku toinen ahdistuu siitä, ettei mikään tule valmiiksi. Minä lukeudun näihin jälkimmäisiin. Olen sellainen ihminen, jolle on tärkeää saada laittaa asioille piste. Sellainen, jota vaivaa viivästynyt gradu, palanut lamppu tai luonnoksissa tarkistusta odottava blogiteksti.

Vuoden vaihtuminen ja kevätlukukauden alkaminen muistuttaa oman työuran keskeneräisyydestä ja epävarmuudesta. Nyt alkaa avoimien työpaikkojen odottelu, sitten mahdollisten haastattelujen odottelu, sitten päätösten odottelu. Kun tätä on takana melkein viisi vuotta, olisi mukavaa saada asialle tuttu ja turvallinen piste, vakituinen työpaikka. 

Elämähän ei kuitenkaan koskaan ole valmis. Se on keskeneräinen, me olemme keskeneräisiä. Joskus on mahdollista saavuttaa jokin välietappi, mutta sitten joudumme taas mukaan johonkin uuteen, oli se sitten pieni remonttiprojekti, uusi ura tai elämäntapamuutos.

Opiskelijasta tuli opettaja viisi vuotta sitten. Tässä kylläkin ollaan Viikatteen keikalla Lutakossa.
Ensimmäisella ulkomaanmatkalla kahden lapsen kanssa, juuri onnellisesti perillä. Pari päivää tämän kuvan ottamisesta tyttö sairasti enterorokon ja korvatulehduksen Espanjassa.
Keskeneräisyyden sietäminen on aika pitkälti kiinni itsestä. Minä olen itse jonkinlaisena ns. suorittajaihmisenä yrittänyt asennoitua positiivisesti epävarmuuteen ja kesken oleviin asioihin. Venyneet projektit antavat aikaa ajatella uusia näkökulmia ja vaihtuvat työpaikat antavat kokemuksia monenlaisista työyhteisöistä. Aina ei tietenkään voi olla noin positiivinen, esimerkiksi nyt, kun haluaisin saada tämän tekstin valmiiksi, ja nettiyhteys on taas katkennut.

Suorittajaihmisen huono ominaisuus on se, että hän saattaa helposti elää sitten kun -elämää. Odotetaan projektin valmistumista, ammattiin valmistumista, työviikon päättymistä, lukuvuoden päättymistä. Ajatellaan, että sitten kun tämä on ohi, voin... Keskeneräisissä asioissa ei kuitenkaan yleensä ole mitään vikaa. Ne saavat pisteensä sitten kun saavat. Olennaista kai kuitenkin on, mitä teemme sillä aikaa. Elämmekö tulevaisuuden kuvitelmissa vai tässä hetkessä?

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Talvitunnelmia ulkona ja sisällä


Toivoin oikeaa talvea, ja sellainen tosiaan tuli. Pakkassää ja auringonpaiste ovat hienoa katseltavaa, mutta flunssaisten lasten kanssa ei näillä pakkasilla ole juuri ulkoiltu. Viime viikonloppuna, kun sääkin oli vielä hieman inhimillisempi, pelailtiin pihalla, ja ruokakin, savustettu lohi, valmistui ulkona.
Sisällä talossakin on tuntunut, että ulkona pakkanen paukkuu kovissa lukemissa. Takka lämpiää tiiviiseen tahtiin, ja siitäkin huolimatta villasukat ovat vakiovaruste. Viikonloppuna halusin saada alakertaankin varpaille lämmikettä, ja lähdin Sotkaan ostamaan mattoa, mutta päädyinkin ostamaan uuden maton yläkertaan. Yläkerran pitkänukkainen matto siirrettiin alakertaan, ja yläkertaan tuli sileäpintainen matto, jossa on mukavan talvinen väri ja kuvio. Pienet, pyöreät matot maksoivat vain viisi euroa kappaleelta, joten nappasin kaksi valkoista mukaan ison maton lisäksi.
Näillä pakkasilla pärjää kyllä, sehän on vain pukeutumiskysymys. Mukana on kyllä pieni jännitysmomentti: Käynnistyykö auto aamulla? Toivottavasti. Mukavaa loppuviikkoa!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvää ja kaunista


Hyvää ja kaunista, niitä toivon uudelta vuodelta. Hyviä asioita ja yllätyksiä, hyvää terveyttä läheisille ja itselle. Pieniä, kauniita asioita, jotka piristävät arjessa. Toiveisiin tai lupauksiin en aio tässä sen tarkemmin syventyä. Toivon tältä vuodelta rauhoittumista, monessakin mielessä. Mitä se sitten tarkoittaa tämän blogin aihepiirien suhteen?

Tämän vuoden voisi rauhoittaa remontoinnilta, kunhan alakerta on saatu viimeisteltyä. Ei uusia projekteja, vaikka riittäisihän niitä vanhassa talossa. Viime vuosi oli remontointia enemmän tai vähemmän reilusti yli puoli vuotta, ja kyse ei ollut kovin pienistä muutoksista vaan lähes kaiken repimisestä auki. 

Tänä vuonna haluaisin keskittyä niihin pieniin ja kauniisiin asioihin. Muutamalla uudella tekstiilillä saisi uutta ilmettä. Valaisimiakin haluaisin uusia. Tavoitteena on jatkaa myös tarpeettoman tavaran karsimista. Makuuhuonekin olisi mukava saada muistuttamaan enemmän makuuhuonetta kuin varastoa. Kirpparille menevät muovikassit ovat lojuneet makkarissa jo viikkokausia, ja onpa siellä kuntopyöräkin pölyttymässä. 

Olen myös miettinyt lasten kanssa käytyä sisustuskeskustelua. Heillä oli toiveissa saada kotiin lisää väriä. Oikeassahan he ovat. Jotta sisustus olisi kiinnostava, se tarvitsee kontrasteja. Sitähän tuli opiskeltua sisustuskurssilla viime syksynä. Tähän asiaan voisin panostaa tänä vuonna enemmän. Yritän kierrellä myös enemmän kirppareita hyvien löytöjen toivossa. 

Näitä tekstejäni voisin myös suunnitella tarkemmin. Yleensä kirjoitan postaukset aika nopeasti, ja joskus jää harmittamaan, etten muistanut kirjoittaa jotakin asiaa tai ottanut parempia kuvia. Siinäpä kehitettävää tälle vuodelle.

Vuosi vaihtui meillä rauhallisesti. Kävimme katsomassa klo 18 palokunnan järjestämän ilotulituksen, saunoimme ja valoimme tinat. Tytön mielestä sain tinasta vessanpöntön. Aloitimme operaation nimeltä piparkakkutalon tuhoaminen. Miehen piti lähteä yöksi töihin, ja ensimmäistä kertaa 17 vuoteen emme viettäneet vuoden vaihtumista yhdessä. Katseltiin lasten kanssa elokuva ja pelailtiin pelejä. Lapset väittivät jaksavansa valvoa keskiyöhön, ja pienempikin jaksoi, vaikka olikin uuvahtaa murokulhonsa ääreen. Katsoimme keskiyöllä ikkunasta lähitalojen asukkaiden ampumat raketit, ja pian tämän jälkeen lapset olivatkin jo unessa. Lapset nukkuivatkin tänä aamuna puoli yhteentoista saakka, niin  kuin minäkin. Tänään oli aivan loistava ulkoilusää, ja kävimme luistelemassa. Auringon valo ja ohut lumipeite saivat aikaan talvisen tunnelman. 

Onnellista uutta vuotta!