keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Blogin uusi osoite

Hei!

Blogini löytää tästä eteenpäin osoitteesta starbox.fi/keskipaivassa. Myös kaikki vanhat tekstit muuttivat mukana. Toivottavasti seurailette jatkossakin! :)

- Karoliina


torstai 24. maaliskuuta 2016

Blogin uusi alku


Nyt se on sovittu, nimet on raapustettu sopimuspapereihin. Ensi viikon torstaista, 31.3.2016, lähtien Keskipäivässä-blogi on osa uutta, Kaakon viestinnän perustamaa Starbox-portaalia. Portaaliin on koottu erilaisia elämänalueita edustavia lifestyle-blogeja pääasiassa Kaakkois-Suomen alueelta. 

Olen todella iloinen, että pääsin mukaan näin kivaan bloggaajajoukkoon, ja odotan innokkaasti ja vähän jännitykselläkin, miten kirjoittaminen uudessa ympäristössä lähtee sujumaan. Ainakin yhteistyö Kaakon viestinnän ammattilaisten kanssa on onnistunut hienosti. Jos jotain ongelmia ilmenee, ne menevät varmasti minun piikkiini. Mikään tekninen osaaminen ei tunnetusti ole vahvinta osaamisaluettani.

Blogin ulkoasu muuttuu, samoin osoite, mutta muuten tarkoitukseni on jatkaa vanhalla tutulla linjalla. Päivitän myöhemmin uuden osoitteen blogin Facebook-sivulle ja Instagramiin. Näitä kanavia seuraamalla saat tiedon uusista päivityksistä. Näillä näkymin vaikuttaa aika varmalta, että kaikki vanhat postaukseni siirtyvät mukana uuteen osoitteeseen. Tätä toivoinkin, sillä kaikista kömpelyyksistään huolimatta ne kuvat ja tekstit ovat minulle tärkeitä.

Kiitos teille kaikille, jotka olette tämän yhdeksän kuukauden aikana käyneet lukemassa, kommentoimassa ja tykkäämässä. Toivottavasti löydätte jatkossakin tienne blogiini.



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Valoa ja valaistumista


Olen muutamana päivänä huomannut, että päässäni on alkanut soida Samuli Edelmannin (Sinä olet) Aurinko. (Huom! Ei sen alun takia, jossa sanotaan: Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen / että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet. Kieltämättä joskus tulee kyllä mietittyä, mitä ihmettä sitä on ajatellut ammatinvalinnan hetkellä.) Laulussa puhutaan ihanasta valosta, ja sitähän ei ole voinut olla huomaamatta.

Valoisan ajan lisääntymisellä on ainakin minulle suuri merkitys. Kun aamulla kuuden aikaan herätessä päivä jo sarastaa, on mieliala korkeammalla kuin pimeinä talviaamuina. Ja kun lähtee ajelemaan töistä kotiin ja tietää, että valoisaa aikaa jatkuu vielä monta tuntia, ajatukset eivät ole pelkästään päiväunissa ja sohvalla makoilussa. On helpompaa jaksaa ja ajatella positiivisemmin, kun saa luonnon omaa valohoitoa.

Syksyn ja talven aikana laiminlöin lupaukseni liikkua enemmän. Nyt, kun aurinko paistaa vielä työpäivän jälkeen kirkkaana, on tehnyt jopa mieli lähteä ulos. Kiersin tiistai-iltana Kaihun kierroksen rauhalliseen tahtiin, katselin maisemia ja hengittelin raikasta ilmaa. Ehkäpä valon ansiosta saan itseni taas ruotuun liikkumisen suhteen. 

Keväällä mietin aina paljon tulevaa. Syksy on tässä vaiheessa usein hämärän peitossa, ja olo on epävarma, onko kesän jälkeen töitä vai ei. Tämän pohdiskelun lisäksi olen miettinyt mahdollisia opintoja ja myös tätä blogia. Haluaisin palata tiiviimpään kirjoitustahtiin ja panostaa blogiini enemmän. 

Kaikesta ajatusten myllerryksestä huolimatta olen pysynyt aika rauhallisella mielellä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että minun on aivan turha stressata liikaa asioista. Loppujen lopuksi asiat menevät juuri niin kuin niiden pitääkin mennä. Minulla, miehellä ja meillä perheenä on ollut monenlaisia valintoja tehtävänä vuosien mittaan. Riskejä ja mahdollisuuksia täytyy punnita erityisen tarkkaan, kun on vastuussa itsensä lisäksi noista pienistä ihmisistä. Sillä hetkellä, kun on otettu ratkaisevia askeleita, on olo ollut epävarma, mutta myöhemmin on osoittautunut, että valinnat ovat olleet meille oikeita. Aina ei itse pääse täysin vaikuttamaan elämänsä kulkuun, mutta lopulta asiat kuitenkin kääntyvät hyviksi. Tämän olen todennut ja näin haluan uskoa. 

Aurinkoista kevättä ja onnellisia alkuja itse kullekin. :)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ideoita on mutta ei intoa

Vuoden alku on ollut hiljaista aikaa sisustus- ja remonttirintamalla tässä talossa. Monikin kohta kotona kaipaisi laittamista tai jotain uutta, mutta minuun ei suinkaan ole iskenyt suuri inspiraatio vaan lähinnä lannistuminen. Kaikki kun vaatisi aikaa, rahaa ja panostusta, mutta mikään näistä ei ole tuntunut mahdolliselta.

Blogien selailun olen jättänyt vähemmälle.  Peruutin kaikki sisustuslehtitilauksetkin. :D Ehkä on hyvä pitää taukoa sisustuspuuhista. Jotenkin sitä tavallaan sokeutuu näissä asioissa, kun seurailee toisten koteja blogien ja lehtien kautta. Ajatukset ovat myös olleet ainakin alitajuisesti muissa asioissa. Kevät on pätkätyöläiselle jännittävää aikaa, ja sellaisiahan tässä taloudessa on kaksi.

Joitakin ideoita kodin suhteen on kyllä mielessä, ja niitä voisi lähteä toteuttamaan, kun aika tuntuu sopivalta. Alakerta odottaa vielä viimeistelyä, makuuhuoneesta ajattelin maalata yhden seinän ja olohuoneen ilmeen raikastamiseksikin minulla on yksi ajatus. Tälle tummanruskealle tapetille antaisin mielelläni jo lähtöpassit.


 Tällaistakin on katseltu mökkiä varten, vaikka asia ei ole aikoihin vielä ajankohtainen.

Vietin eilen lauantaipäivää koulutuksessa. Lähtökohtaisesti koulutus ja lauantai eivät kuulosta houkuttelevalta yhdistelmältä, mutta tämä koulutus oli oikeasti hyvä. Opiskelimme toiminnallista kielioppia mm. hyppäämällä sijamuotoruutuhyppelyä ja rakentamalla sanaluokkakaupunkia.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tunnollinen työntekijä aloittaa loman

Perjantaina päästiin täälläkin vaihtamaan vapaalle, sillä hiihtoloma koitti Etelä-Savossakin.  Liukenin työpaikalta ennätysvauhdilla, en tosin alkavan loman vaan pojan koriskerhon takia. Alkuilta menikin säntäillessä sinne tänne, ja kauppareissun ja pizzan syömisen jälkeen vajosin hetkeksi sohvakoomaan. Perheemme kuopus on kuitenkin (yli-)innokas puuhastelija ja muistutti, että olimme luvanneet tehdä loman alkajaisiksi pienen järjestelyoperaation (joka osoittautuikin ei niin pieneksi). Vanhempien makuuhuoneen lokerohyllykkö siirrettäisiin tytön huoneeseen ja tytön pienempi lokerohyllykkö vanhemmille. 

Tyttö tyhjensi innolla hyllynsä sisällön keskelle huoneen lattiaa, joten vaihto oli siis suoritettava samana iltana. Samalla päätettiin muuttaa tytön huoneen järjestystä. Poikakin tahtoi tietenkin päästä osalliseksi tästä kaaoksesta ja hänen huoneestaan piti vaihtaa sängyn ja työpöydän paikkoja. Puoli kymmenen maissa olimme viimein valmiita. Kun tyttö vielä hifisteli pikkutavaroidensa paikkoja uudessa hyllyssä, poika veteli jo sikeitä. 

Lauantaiaamuna oli mukava herätä ilman herätyskelloa ja huomata, miten kirkkaat auringonsäteet loistivat keittiön ikkunasta makuuhuoneeseen asti. Lauantaina kaikilla meillä oli vapaapäivä eikä mitään pakollista menoa. Kiertelimme kirppiksillä ja käväisimme torilla vilkaisemassa ralliautoja ja Kirkkopuistossa jääveistoksia. Järjestelimme paikkoja kotona edellisillan operaation jäljiltä, pelailimme, kävimme iltakävelyllä ja saunoimme. Lauantaina tuntui oikeasti siltä, että olin päässyt lomamoodiin: ei töitä näköpiirissä yli viikkoon ja koko perheen vapaapäivä. Mikäpä siis sen parempi ajankohta sairastua flunssaan. Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla, niinhän sitä sanotaan. Nyt näyttää siltä, että tauti on jo onneksi jäämässä taakse.

Toilettilaukku, uusiotuote Uutta elämää -kaupasta, 6 euroa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli perhekorista, mummon herkkuruokia ja siskoni Lontoon-kuulumisia ja -tuliaisia.
Maailman ihanin teepurkki!

Maanantaina istuin kolme tuntia kampaajan tuolissa ja sen jälkeen vierähti jonkin aikaa vielä kotisohvalla. Illalla lähdin kuitenkin tytön kanssa kiertämään "saukkoreitin" eli Urpolan luontopolun. Kun tuliais-Tobleronet oli jo melkein syöty, iltaruoaksi olikin hyvä syödä kanaa ja salaattia.


Tänäänhän on virallisesti vasta toinen lomapäivä, eli positiivisesti ajateltuna loma on vasta alussa. Tähän lomaan ei kuulu yhtään remontointia eikä muutakaan projektia (siis tuota perjantai-iltaa lukuun ottamatta). Joitakin ideoita on kyllä jo heitelty ilmaan...

Mukavaa viikkoa itse kullekin ja hyvää syntymäpäivää aviomiehelleni!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tavallinen tiistai



Mukavuusalue-blogin Riikka haastoi bloggaajia kirjoittamaan omasta arkipäivästään. Olemme saman alan ihmisiä, joten oli mukava kurkistaa hänen perusmaanantaihinsa. Blogissani on ollut hiljaista, joten sainpa ainakin jutunjuurta, kun päätin tarttua haasteeseen. Tässäpä siis tulee kuvaus minun tavallisesta tiistaipäivästäni. Kuvat ovat puhelimella napsittuja.

6.00 Herätys. Laitan auton lämmitykseen ja haen sanomalehden. Lataan miehelle kahvinkeittimen valmiiksi. Meikkaan, juon vitamiinijuomaa ja selailen sanomalehteä. Harjaan hiukset ja laitan ne ponnarilla kiinni. Syön pikaisesti ruisleipää ja juon teetä. Etsin tytön ulkovaatteet valmiiksi ja tarkistan päiväkotirepun. Laitan omat eväät valmiiksi jääkaappiin.

6.45 Herätän tytön. Puen työvaatteet. Tarkistan oman laukkuni. Syön vielä omenan, koska rahkaan ei ole aikaa. Autan tyttöä aamutoimissa. Vaatteet on valittu jo illalla valmiiksi. Aukaistaan letit, jotka ovat olleet yön yli päässä, jotta aamuksi saadaan kiharat, koska tyttö haluaa olla Nelli Nuudelipää. Poika herää ja tulee sohvalle istumaan viltin alle.

7.20 Napsautan kahvinkeittimen päälle. Mies jää pojan kanssa vielä kotiin. Lähden kotoa tytön kanssa. Vien hänet päiväkotiin ja lähden ajamaan töihin. Otan matkalta työkaverin kyytiin.

7.50 Työpaikalla. Vien eväät jääkaappiin ja tarkistan postilokeroni.

8.00 Ensimmäinen oppitunti (kaksoistunti ilmaisutaitoa) alkaa.

9.40 Wilman ja sähköpostin tarkistus. Teetä muutaman työkaverin seurassa. Wilma-viesti oman pojan opettajalle.

10.10 Hyppytunti. Pakkailen tavaroitani luokassa muuttoa varten. Koulun remontti on pian valmis ja torstaina on muutettava tavarat toiseen luokkaan. Käyn ottamassa kopioita ja varmistan, että kaikki on valmista loppupäivän tunneille. Syön opehuoneessa eilistä iltaruokaa lounaaksi. En syö koulun ruokalassa, koska kaipaan rauhallista ruokahetkeä. Olen huomannut, että sillä voi vähentää stressiä työpäivän aikana.

11.10 Välituntivalvonta. Sen jälkeen on oppitunteja klo 13 asti. Kasien kanssa käsitellään elokuvaa ja ysien kanssa kahlataan kirjallisuushistoriaa. Tuntien jälkeen juttelen työkavereiden kanssa ja syön yhden keksin. Sitten jaksaa jatkaa pakkaamista.

14.00 Käyn syömässä rahkan välipalaksi ja osallistun koulutukseen.

15.30 Lähden ajamaan kotiin. Juttelen autossa työkaverin kanssa äskeisestä koulutuksesta ja vähän muustakin. Jätän työkaverin kyydistä matkalla ja käyn tankkaamassa auton. Koulutuksen oli tarkoitus kestää pidempään, joten pappa on jo käynyt hakemassa tytön päiväkodista.

16.00 Olen kotona. Äitini on tehnyt meille iltaruoan valmiiksi. Pojalla on kaveri kylässä, tyttö leikkii omia leikkejään. Vaihdamme päivän kuulumiset lasten ja äitini kanssa. Mies on iltavuorossa, joten näemme vasta myöhemmin illalla. Miehellä on kolmivuorotyö, ja viikon sisään on sattunut poikkeuksellisen paljon iltavuoroja.

17.00 Laitan takan lämpiämään, ja tällä kertaa sen sytyttäminen jopa onnistuu kerralla.  Kirjoittelen tätä postausta ja luen muutaman uuden blogipostauksen suosikkiblogeistani. Tyttö katselee lastenohjelmia ja poika saa pelata tabletilla, koska on pelipäivä.

17.30 Teen salaattia lämpimän ruoan kaveriksi.

17.40 Syömme iltaruoan. Poika kertoo koulupoliisin vierailusta koulussa. Poliisi oli kertonut, että poliisin tärkein työväline on kynä, ja sehän lämmittää äikänopettajan mieltä. Tyttö kertoo päiväkodin uusista nukenrattaista, joilla pitää kuulemma leikkiä ihan nätisti.

18.00 Laitan pyykit koneeseen. Rakennellaan legoilla, ja silmäilen samalla Emmerdalea.  Tyttö lauleskelee Eläkeläisten Elän humpalla -kappaletta ja mietin, pitäisikö olla huolissaan meidän lasten musiikkimausta. Eilen laulettiin Viikatteen "Kovaa teetä". Ai mikä Robin?

18.50 Legoilla leikkiminen riittää lapsille, jotka siirtyvät alakertaan heittelemään ja pomputtelemaan koripalloa. Poika aloitti vuoden alussa koripallon pelaamisen, joten pallon läiskytys on meillä jokailtaista "musiikkia" korville. Minä jatkan tämän tekstin kirjoittamista ja kuuntelen samalla uutisia televisiosta.

19.30 Iltapesu, lelujen siivous, iltapala ja hammaspesu.  Kaksi ensimmäistä aiheuttavat tuttuja vastalauseita perheen pienimmissä. "Miks? Ei vielä!" Iltapala meinaa mennä ihan pelleilyksi: naurun rätkätystä ja toivottomia hiljaisuuskilpailuja. Haen pyykit koneesta ja ripustan kuivumaan.

20.30 Iltasadun aika. Luen lapsille usein yhteisen kirjan, mutta joskus, kuten juuri tänä iltana, lapset eivät pääse yksimielisyyteen kirjavalinnasta. Luin tytölle ensin 101 dalmatialaista, ja sitten tutkimme pojan kanssa hetken Guinnessin ennätysten kirjaa.

21.05 Molemmat lapset ovat unessa. Meidän lapset ovat raivostuttavan iltavirkkuja, ja joskus nukahtaminen venyy pidempäänkin. Teen harvoin töitä kotona. Lukion opettajana ollessani jouduin tekemään enemmän työjuttuja kotona kuin nyt yläkoulun opena, ja jätin ne usein lasten nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan. Nytkin minulla olisi rästissä tekstien korjaamisia, mutta elättelen vielä toiveita, että ehdin tehdä ne ns. virka-aikana.

Tulen koneelle kirjoittamaan tätä tekstiä. Mietin, kannattaako tätä julkaista. Ei tämä varmaankaan ketään kauheasti kiinnosta, mutta toisaalta joku saattaa paheksuakin. Arkiset asiat, miten ja milloin tietyt asiat kuuluisi hoitaa, herättävät toisinaan yllättävän voimakkaita tunteita joissakin ihmisissä.

21.45 Mies tulee kotiin töistä. Juttelemme päivän tapahtumista, ja ajattelen, että minulla taisi sittenkin olla ihan helppo päivä. Luetutan hänellä tämän tekstin. Syön kakkosiltapalaksi korvapuustin. Ei ihan järkevä veto, varsinkin kun päivän liikuntasaldo on nolla. Ellei sitä lasketa liikunnaksi, kun rusautin jumissa olevan yläselkäni kuntoon.

22.10 Katsomme kolme jaksoa Parks and Recreationia, vaikka oikeasti kannattaisi mennä jo nukkumaan. Se vaan on niin hyvä sarja! Olemme jääneet koukkuun. Mies hankki HBO Nordicin kanavapaketin ja Chromecast-tikun pelkästään sen takia.

23.20 Käyn vilkaisemassa lapsia, kurkkaan Facebookiin ja Instagramiin ja pesen hampaat. Laitan herätysajaksi 5.50, jotta seuraavana aamuna ei tulisi niin kiire. Käyn nukkumaan.


Miltä näyttää sinun arkipäiväsi? Tartu haasteeseen ja kirjoita blogiisi tai kommenttikenttään. :)



lauantai 13. helmikuuta 2016

Tärkeät isovanhemmat


"Isovanhemmuus on hukassa", julisti toimittaja Marja Hintikka tekstissään ja sai ihmiset joko kehumaan tai parjaamaan lastensa isovanhempia sosiaalisessa mediassa. Tekstissään Hintikka kertoo kärsineensä mummokateudesta: Mistä löytyy niitä isovanhempia, jotka auttavat pyytämättä ja haluavat osallistua lastenlastensa elämään? Minä voin kiitollisena kertoa, että ainakin meidän perheestämme. 

Me olemme niitä onnellisia vanhempia, joita omat vanhemmat auttavat ruuhkavuosien iskiessä päin näköä. Omat vanhempani asuvat samassa kaupungissa ja auttavat milloin missäkin käytännön asioissa. Mummo hoitaa lapsia, jos nämä sairastuvat, tai tulee aamulla saattelemaan esikoisen kouluun, jos me olemme lähteneet jo aikaisin töihin. (Tätä tietysti helpottaa se, että mummo on jo eläkkeellä.) Siinä sivussa jääkaappiin on yleensä ilmestynyt iso astiallinen ruokaa ja pyykkitelineestä on viikattu vaatteet kaappiin. Pappa taas hakee kuopuksen päiväkodista kesken työpäivänsä, jos meillä vanhemmilla menee töissä myöhään. Hän jaksaa viedä ipanat kerran viikossa uimahalliin omasta halustaan. Apua olemme saaneet aina, kun olemme sitä pyytäneet, ja usein pyytämättäkin. Isovanhemmat kysyvätkin joskus lapsia yökylään, jotta me vanhemmat saamme viettää kahdenkeskistä aikaa.   

Lasten mummi asuu vähän kauempana, mutta osallistuu täysillä lapsenlastensa elämään, kun vierailee meillä: jaksaa leikkiä mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, pelata ja ulkoilla. Näiden vierailujen aikana meidän likapyykkikorimme myös hupenee melko tyhjäksi, koska hän haluaa auttaa jollain tavalla myös kotitöissä. Hän myös muistaa kysellä, miten jaksan lasten ja työelämän haasteiden kanssa, pärjäänkö. Vaikka hän itse on kasvattanut viisi lasta, hän ei ajattele, että vain kahden lapsen kanssa kuuluisi olla helppoa.

Joku saattaa kokea oman vanhemmuutensa arvosteluna sen, että oma äiti tai anoppi siivoaa hänen kotonaan. Tämä riippuu varmasti sekä avun antajan että sen vastaanottajan asenteesta. Oma äitini ja anoppini ovat varmistaneet, etten pahastu, jos he siivoavat tai laittavat ruokaa meillä. He eivät tee sitä arvostelun vuoksi vaan auttamisen halusta, eivätkä he koskaan tuputa apuaan tai neuvojaan.  

Tiedän, että on ihmisiä, jotka kokevat tällaisen toiminnan yksityiselämän loukkaamisena tai vähättelynä, mutta itse ainakin olen iloinen ja kiitollinen saadessani apua. Vaikka meillä ei kovin paljon harrasteta tai olla koko ajan menossa tukka putkella, rauhallista ja stressitöntä perheen yhdessäoloaikaa tuntuu jäävän silti liian vähän. Valmis ruoka tai imuroitu koti tuntuu arkielämässä luksukselta.

Meistä vanhemmista arjen askareissa auttaminen on hienoa, mutta sitä tärkeämpää on kuitenkin se, että lapsilla on läheiset suhteet isovanhempiinsa. Lapset odottavat innolla yökyläilyjä ja yhteistä aikaa, jolloin saa puuhata usein jotain erilaista kuin kotona. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka tärkeitä olivat kesävierailut mummoloissa: sai kuljeskella metsissä, käydä kyläkaupalla, syödä herkkuja, kikatella iltaisin siskonpedissä, kuunnella tarinoita entisajoista ja huomata, että isovanhemmistakin oli mukavaa olla meidän kanssamme. Kun sairastimme pienenä, mummo huristeli bussilla kirkonkylälle meitä hoitamaan. Samalla hän siivoili ja vei viherkasvit suihkuun, mitä kovasti ihmettelin silloin.

Toivon, että yksin selviämisen kulttuuri olisi jo katoamassa suomalaisesta yhteiskunnasta. Yhteisöllisyys, sekä iloisena yhdessä olemisena että yhteisenä vastuuna lapsista, olisi enemmän kuin tervetullutta. Tämä saisi ulottua myös perheen ulkopuolelle. Esimerkiksi opettajan työssä haluaa aina oppilaan parasta, mutta saattaakin saada näpeilleen oppilaan vanhemmalta, joka ei näe, että olemme samalla puolella. 

Marja Hintikka haluaa tulevaisuudessa olla maailman paras mummo omille mahdollisille lapsenlapsilleen. Minusta tuskin tulee ihan maailman paras mummo, mutta haluan antaa eteenpäin sen saman, mitä itsekin olen saanut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani: tunteen siitä, ettei minun tarvitse selvitä yksin. Toivon myös, että pystymme joskus korvaamaan sen avun, jota olemme saaneet vastaanottaa.

P.S. Minun oli tarkoitus nimetä tekstini otsikolla "Oodi isovanhemmille", mutta Jenny Lehtinen ehtikin julkaista samannimisen tekstin eilen. Suosittelen lukemaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Yksityiskohtia

Luen mielelläni blogeja, joissa kuvataan kodin yksityiskohtia. Niissä näkyvät parhaiten asukkaiden persoonat ja kiinnostuksen kohteet ja myös asiat, jotka ovat heille tärkeitä. Jokin esine saattaa ulkopuolisen silmissä näyttää täysin sopimattomalta muuhun sisustukseen, mutta sillä on usein omistajalleen tärkeä merkitys. Jokainen varmasti haluaa ympärilleen myös esineitä, joilla on merkitystä, ei vain sisustustrendien mukaan valittua tavaraa. Näyttäköön se muiden silmissä kuinka kummalliselta tahansa. 

Lauantaipäivän kuluksi otin joitakin kuvia meiltä kotoa. Kivaa viikonloppua kaikille!


sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Arkea ja juhlaa


Edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää kaksi viikkoa. Lähes täysi lukujärjestys ja muut normityöpäivän päälle tulevat velvollisuudet ovat pitäneet huolen, että töitä on riittänyt. Poika aloitti uuden harrastuksen, ja tytön synttäreitä on vietetty lähestulkoon kolmeen otteeseen. Viime viikonloppu vierähti mökillä ulkoillessa: luistellessa ja mönkijällä huristellessa. Kun vihdoin pääsi ulkoilemaan kunnolla pitkän pakkasjakson jälkeen, ei tullut mieleenkään ottaa tietokonetta mökkireissulle mukaan. 

Eilen vietettiin tytön synttäreitä sukulaisten kesken, ja illalla käytiin katsomassa Cheekin jäähallishowta, jonne pojan kummi järjesti meidät. Kotisunnuntain kunniaksi laitetaan nyt tulemaan kuvasatoa viime viikoilta ja päiviltä. Leppoisaa viikonlopun jatkoa ja innostavaa uutta viikkoa!

Jäätie lyhensi mökkimatkan puoleen tavallisesta.
Saimaan rannan luminen talvimaisema ja saunamökki
Ensimmäistä kertaa suksilla
Jääradalla
Maskin takana innokas mönkkärikuski
Ruokatauko
Hyvää hiillosta odotellessa
Prinsessalle prinsessakeksejä...
... ja prinsessakakkua...
... ja prinsessaservetit.
Toisilla synttäreillä oli mansikka-vadelmakakkua...
... ja perinteisesti myös laskiaispullia.
Musiikkigenre oli aika kaukana omasta, mutta meillä oli kiva ilta. :)