sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lähtölaukaus joulutunnelmaan

Lähtölaskenta jouluun on alkanut meidän perheessä. Viikonloppua on vietetty kotona rennoissa tunnelmissa, mitä nyt miehellä on taas viikonlopputöitä ja lapsetkin ovat kehitelleet keskenään riitaa vaikka mistä. Onneksi nyt voi jo vihjailla tonttujen liikkumisesta...

- Paistettiin ensimmäiset piparit. Kaksi pellillistä katosi parempiin suihin jo samana päivänä. 
- Kirjoitettiin joulupukille. Kirje jätettiin illalla postilaatikkoon, ja aamulla se oli kadonnut.
- Viriteltiin tähtivalo ikkunaan. Ulkovalot ovat vieläkin ostamatta. En jaksanut lähteä koko viikonloppuna kauppoihin kiertelemään. Black Friday sai minun puolestani olla ja mennä. 
- Järjesteltiin lasten vaatekaapit. Pienet vaatteet kirppispusseihin ja vielä vähän liian isot, saadut vaatteet lähettyville odottelemaan käyttöä. Tyttö löysi tädin antaman punaisen juhlamekon, joka osoittautui jo sopivaksi. Hän on liihotellut mekko päällä lähes koko sunnuntain.
- Luin loppuun Helena Wariksen Vuoren ja lukufiilis jatkuu. Minkähän ottaisin seuraavaksi lukulistalle?
- Laitoin sohvan myyntiin, koska alakertaan on pakko hankkia pienempi sohva. Uusi sohvakin löytyi jo Tori.fi:stä. Toivotaan, että se osoittautuu hyväksi. Alakerrasta en ole laittanut vielä juurikaan kuvia, koska siellä on vielä monta keskeneräistä asiaa. Nyt kun ei ole enää kiire, asiat saavat hoitua fiiliksen mukaan.
- Tein hyvin simppelit adventtikynttilät ottamalla esiin häissämme olleet Ikean tuikkukupit, jotka on maalattu huurretun näköisiksi. Siirsin orkidean (se on vielä elossa!) vähän syrjemmälle ja napsin tuijasta pari oksaa kynttilöiden kaveriksi. 
- Käytiin kävelyllä Kaihun maisemissa, jossa talvitunnelma oli tiessään, mutta ulkoilu oli kuitenkin mukavaa. 

Tästä on hyvä lähteä uuteen työviikkoon. :) 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pitäisikö jo valmistautua jouluun?

Kauppareissulla käydessä ei ole voinut olla huomaamatta, että kohta on joulukuu. Suklaarasiapinot melkein vyöryvät päälle ja Frozen-tavaraa on vähän joka nurkalla. Blogeissa valmistaudutaan jouluun: esitellään huonekuusia ja itsetehtyjä joulukoristeita ja asetellaan kaamosvaloja. Tai tunnelmavaloja, kausivaloja. Rakkailla ja vihatuilla kapineilla, joita jouluvaloiksikin kutsutaan, on nykyään monta nimeä. 

Meille ei ole valoja vielä aseteltu. (Ne pitäisi kyllä ostaa ensin, sillä ainoat hajosivat viime talvena.) Meillä valojen laittaminen on ajoittunut joulukuun alkuun, ensimmäisen adventin tienoille. Ja sehän lähestyy, eli valo-ostoksilla on varmaan pian käytävä. Kynttilöitä on polteltu sisällä ja terassin lyhdyssä. Otin vanhan Ikean maljakon uusiokäyttöön olohuoneeseen vähän isommaksi tuikkukupiksi. Maljakko muistuttaa vähän jäälyhtyä. 

Vaikka olenkin ihminen, joka tykkää suunnitella asioita, yllätyn joka vuosi siitä, että joulu on jo niin lähellä. Joulukorttien lähettämisessä olen aina myöhässä. Aika usein kortit jäävät siis lähettämättä. Kun itse saamme kortteja, joiden askarteluun tai teettämiseen on nähty vaivaa, tulee vähän huono omatunto. Lahjat päätän hankkia joka vuosi hyvissä ajoin, mutta aina ostokset jäävät viime hetkeen. Joulunalusaika on kyllä koulumaailmassa aika kiireistä, ja työasiat pyörivät päässä ja tulevat välillä kotiinkin. Tänä vuonna en edes yritä lähettää kortteja, voin tunnustaa. Kohdistan jäljellä olevan energiani nyt johonkin muuhun kohteeseen. Anteeksi sukulaiset ja ystävät, taas. 

Kun poika oli kolmevuotias, päätin reippaana tehdä hänelle itse joulukalenterin. Porraskaiteeseen oli aseteltu 24 pientä pussukkaa, joissa odotti joka aamu jokin pieni yllätys. Kokemuksesta oppineena voin melkein vannoa, etten yritä samaa enää toista kertaa. Illalla saatoin säpsähtää hereille puoliunesta, kun olin unohtanut viedä yllätyksen paikalleen. Joskus piti lähteä ostamaan yllätystä myöhään illalla, kun en ollut sitä muistanut hankkia aiemmin. Ja kun poika sattuu olemaan siitä harvinainen lapsi, ettei hän syö karkkia eikä varsinkaan suklaata, yllätyksissä piti käyttää kekseliäisyyttä. Viime vuosina meillä onkin suosittu Lego-joulukalentereita. 

Joulukoristeita, pääasiassa lasten tekemiä, meille asetellaan vasta vähän ennen joulua, itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulukuusi tuodaan sisälle aatonaattona ja koristellaan aattoaamuna. Jotkut haluavat nauttia kuusesta mahdollisimman pitkään ja laittavat kuusen jo hyvissä ajoin, mutta meille tuo jouluaattoaamun koristelu on periytynyt omasta lapsuudestani. Meillä kuusi karisee melkein aina (emme muutenkaan loista kasvien hoitajina), joten neulassatoa en jaksa katsella paria viikkoa pidempään.

Äitini tekee meille piparkakkutalon, on tehnyt jo minun lapsuudestani asti. Se toimiikin hienona koristeena olohuoneessa, ja se joutuu syödyksi vasta uudenvuodenaattona. Muistan omasta lapsuudestani, että uuttavuotta odotettiin siskon kanssa vesi kielellä. Kun oltiin käyty katsomassa puolenyön aikaan raketit, päästiin herkuttelemaan. :) Omille lapsille piparkakkutalon jakaminen ei tuota ongelmia. Toinen syö piparit, toinen karkit.

Jouluruuat tehdään ja ostetaan yleensä porukalla, keitä sattuu milloinkin joulunvietossa olemaan mukana. Tarkoitus on, ettei kenenkään tarvitsisi stressata liikaa syömisistä. Tosin suurin osa valmisteluista jää aina meidän supermummolle eli minun äidilleni, jolta kaikki ruuat hoituvat jo vuosien rutiinilla. Odotan kyllä myös innolla jo siskoni (josta on kehittynyt aikamoinen leipuri) leivonnaisia. 

Mutta siis, mitä pitikään tehdä? Muistilistaa joulukuulle:

- Osta jouluvalot. 
- Ripusta jouluvalot.
- Osta lahjat.
- Sovi, kuka hoitaa mitkäkin ruuat.
- Etsi joulukoristeet ja laita ne paikoilleen.
- Osta kuusi.
- Siivoa. (Onneksi isompi siivous tehtiin ennen valmistujaisjuhlia, wuhuu!)
- Muista opettajaa ja päiväkodin työntekijöitä. 
- Joulupukki

Miten teillä muilla jouluvalmistelut etenevät? Oletko innokas jouluihminen vai otatko rennosti, matalalla profiililla?

P.S. Pakkanen, tule takaisin!
Äiti saa lumipesut.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Putkiremontin jälkeen


Putkiremontti on onnellisesti ja onneksi takana. Olen todella tyytyväinen, että se tuli tehtyä, sillä eron entiseen huomasi heti. Taustatietona kerrottakoon vielä siis, että talomme on rakennettu vuonna 1974 ja käyttövesiputket olivat alkuperäiset kupariputket.

Ensimmäinen havaintoni oli se, että vesi virtasi hanasta tasaisesti ja hyvällä paineella. Toinen havaintoni oli se, että kylmä vesi oli todellakin kylmää. Lämmin vesikin tuli hanasta nopeammin kuin ennen. Kolmas havainto oli veden raikas maku. Ei vesi ennenkään pahalta maistunut, mutta kun näki putkiston kunnon, niin ei voinut olla miettimättä, mitä ylimääräistä veden mukana mahtoi tulla. Lisäksi kylpyhuone näyttää pysyvän siistimmän näköisenä, kun suihkusta tuleva vesi ei värjää kaakeleita punertaviksi. Kupariputket vaihtuivat komposiittiputkiin.

Tässä vielä tämä kuva, joka on blogissa ollut jo aiemmin. Tämän nähtyäni en ihmetellyt lainkaan, miksi veden paine oli hiukan epätasainen. Tuo mömmö tuossa ei siis ole mitään liejua vaan aivan kovaa tavaraa. Rautajäämiä, jos oikein ymmärsin. Joissakin kohdissa putki oli tukossa tätäkin enemmän.
putkiremontti

Joten, jos mietit siellä, teettäisitkö vanhaan taloon putkiremontin ennemmin vai myöhemmin, niin suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa. :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hullu paljon työtä tekee...

Vihjailin jo aiemmin, että meille on luvassa tämän alakertarempan jälkeen isompi projekti. On se jännä, miksei ihminen vain osaa olla, kun saa yhden asian valmiiksi. Aina täytyy olla jokin projekti toteutettavana. Aikansa voisi käyttää muutenkin, vaikkapa menemällä italialaisen ruoan kurssille tai viimeinkin teettämällä valokuvat tietokoneelta. Ei, nämä höyrähtäneet tyypit alkavat purkaa vanhaa taloa ja rakentaa tilalle uutta.

Minä ja mieheni olemme siis yhdessä miehen veljen kanssa ostamassa minun vanhaa mummolaani. Mies heitti ajatuksen ilmaan puoliksi vitsinä, ja minä pidin ideaa aluksi aivan järjettömänä. Hehtaarin tontilla seisova heikkokuntoinen ja kosteusvaurioista kärsinyt talo on ollut tyhjillään kahdeksan vuotta. Se pitäisi purkaa ja sen tilalle rakentaa uusi talo, vapaa-ajan asunto, mökki.

Pienen sulattelun jälkeen aloin kuitenkin nähdä asian hyvät puolet. Minulle rakasta paikkaa ei ostaisi kukaan ulkopuolinen. Vaikka talo purettaisiinkin, paikka säilyisi suvussa. Vanhempieni ei tarvitsisi huolehtia rapistuvasta kiinteistöstä ja villiintyneestä pihamaasta. Saisimme tehtyä uuden rakennuksen suhteellisen edullisesti, eikä rakentamisella olisi kiire. Pääsisin suunnittelemaan mökkiä ja sen sisustusta itse alusta asti. 

Loppuvuosi ja luultavasti myös ensi vuosi käytetään tavaroiden tutkimiseen ja kierrättämiseen sekä purkutöihin. Tavaraa nimittäin löytyy paljon sekä talosta että vanhasta navetasta. Isoisäni oli sodat käynyt ja nuukasti elänyt mies, joka ei juuri koskaan hävittänyt mitään vähänkään tarpeellista. Lisäksi vanhaa mummolaani on viime vuodet käytetty minun, siskoni ja vanhempieni tavaroiden säilytyspaikkana. Aikamoiset siivoustalkoot on siis luvassa!

Jonkinlaista hahmotelmaa uudesta mökistä on jo tehty. Tarkoituksena olisi tehdä varustelultaan kohtalaisen perinteinen mökki, ei luksushuvilaa. Mökkiin tulisi puusauna, iso tupakeittiö ja pari makuuhuonetta. Terassista tulee varmasti aika iso, ja koska järvenrantaa ei ole, terassille tulee palju. Mutta näihin asioihin palaamme myöhemmin...
Keväällä 2011 mummolan pihalla oli työn touhussa tällainen pikkumies.

Talo kuvattuna tänä syksynä.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Sisustuskurssilla, osa 3: Tyylejä ja valaistusta

Elämä alkaa palata normaaleihin uomiinsa viime viikon säpinän jälkeen. Nyt voisi olla aikaa kirjoitella hieman viimeisestä sisustuskurssin tapaamisesta. Aiheita oli taas useita, kuten trendit, valaistus, materiaalivalinnat ja tyylit.Yritän nyt tiivistää tähän tekstiin joitakin pääasioita.

Materiaalivalinnat aiheuttavat monelle päänvaivaa rakentamisessa, remontoimisessa ja sisustamisessa. Materiaaleja valitessa pitäisi ottaa huomioon paljon asioita, joita en ole aina tullut ajatelleeksi ainakaan tietoisesti. Ulkonäkö on tietysti tärkeä, mutta turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten palon- ja kosteudenkesto, ovat käytännössä vielä tärkeämpiä. Kulutuksenkestoa mietitään varmasti tiloissa, joissa liikutaan paljon, samoin materiaalin puhdistusta ja huoltoa. Joillakin esimerkiksi valkoinen sohva pysyy valkoisena, meillä ei pysyisi. Harvemmalle tulee kuitenkaan ehkä mieleen miettiä valonkestoa. Hyvin aurinkoiseen paikkaan ei kannata sijoittaa ainakaan arvotaidetta. 

Itseäni jäi mietityttämään eniten materiaalin ja äänen merkitys. Toki olen tiennyt, että tekstiilit vähentävät kaikua. Vaikka tilassa ei varsinaisesti kaikuisikaan, kolkkous saattaa tehdä normaalitkin äänet epämiellyttäviksi. Tulin ajatelleeksi omaa luokkaani, joka on väliaikainen ja keskeneräinen luokkatila remontin aikana. Iso tila, laattalattiat, betoniseinät ja verhottomuus saavat aikaan epämiellyttävän äänimaailman. Tämä on taas sarjassamme niitä asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa. 

Meillä oli tarkoitus laittaa alakertaan remontin yhteydessä liukuovet sähkökaapin eteen. Aika meni liian tiukille emmekä olisi ehtineet saada ovia ajoissa. Laitoimme väliaikaisesti kattoon verhokiskon, ja laitoin yläkerrassa olleet verhot alakertaan peittämään sähkökaapin. Totesimme sitten, että verhot tuovat tilaan kodikkuutta ja vaimentavat ääniä. Lisäksi niiden avulla on helppo vaihtaa huoneen ilmettä. Voi siis olla, että verhosysteemi saa jäädä.


Valaistusasiat ovat minulle vaikeita, koska niissä on aivan liian monta muuttujaa. Valon pitää tulla oikeasta suunnasta, sen pitää jakautua sopusuhtaisesti, siinä ja sen heijastuksessa on oltava hyvät värit, sitä on oltava tarpeeksi mutta se ei saa häikäistä. Varjojenkin pitää olla sopivia! Vähemmästäkin menee sekaisin. Valaistus jaetaan neljään tyyppiin: yleisvaloon, kohdevaloon, tunnelmavaloon ja työvaloon. Meillä ei ole juuri muuta kuin yleisvaloa ja vähän työvaloja. Olen jo kauan haaveillut valaisimien uusimisesta ja uusien (tunnelma)valojen hankkimisesta, mutta aina on muka jotain tärkeämpää ostettavaa. Ehkäpä otan valaistuksen seuraavaksi käsittelyyn. Seuraavissa kuvissa on sama kangaskori kuvattuna erilaisessa valossa. Värit näyttävät aika erilaisilta. (Ja väreissä on kyseessä hallittu disharmonia, jolloin toista väriä on oltava vähemmän kuin toista.)


Lopuksi käsittelimme sisustustyylejä. Tyylit olivat minulle tuttuja, mutta kaikkia en olisi osannut nimetä. Kouluttaja korosti kyllä, että tyyleillä on hyvinkin kirjavia nimityksiä. Ensimmäisenä katselimme kuvia klassisesta eli ajattomasta tyylistä, johon kuuluu neutraalit värit, selkeälinjaisuus ja usein klassikkohuonekaluja ja -esineitä. Moderni tyyli taas on vielä pelkistetympi ja siihen kuuluu graafisuus, mustavalkoisuus ja usein teolliset pinnat. Minimalismi vie tämän vielä pidemmälle, ja jokaisella esineellä on oltava funktio, kaikki turha on karsittu pois. 

Talonpoikaistyylissä on useita suuntauksia, esimerkiksi suomalainen ja ranskalainen. Suomalaiseen talonpoikaistyyliin kuuluvat usein pirttipöydät ja lankkulattiat. Pidän itse tästä tyylistä, mutta en ehkä välttämättä haluaisi sitä omaan kotiini. Saaristolaistyylin raikkaat ja puhtaat värit, puu ja merihenkiset materiaalitkin kolahtavat, ainakin sisustuslehdissä.

Historiallinen tyyli taas ei viehätä minua, eikä monikaan  kaipaa kyseistä tyyliä kotiinsa nykyään. Historiallisen tyylin taustalla on jokin historian tyylikausi, kuten barokki tai rokokoo. Taitaa olla liian koristeellista ja pröystäilevää ainakin meille suomalaisille. Maalaisromantiikka taitaa olla klassisen ja modernin rinnalla aika suosittua mutta monelle myös liian koristeellista. Tyyliin kuuluvat vanhat esineet, vaaleat ja pastelliset sävyt ja ainakin brittiläisessä versiossa tietysti kukkakuosit. Tuttua ainakin Pokka pitää -faneille. :)

Siirtomaatyyli oli minulle kaikista vierain. Luulen kuitenkin ymmärtäväni, mitä sillä tarkoitetaan. Muhkeat sohvat, suuri takka ja tummasävyiset seinät  ovat tuttuja ainakin joistakin televisiosarjoista. Minulle tuli näistä kotikuvista mieleen enemmän kuitenkin hotelli, enkä varmaankaan sisustaisi omaa kotiani tähän tyyliin.

Aloin kurssilla miettiä omaa sisustustyyliämme, mutta en osaa luokitella sitä selvästi. Ehkä siinä on eniten piirteitä klassisesta tyylistä (ilman klassikoita...). Monella muullakin on varmasti kotonaan tyylisekoituksia, ja minusta ne ovatkin kivoja, kun ne on tehty hyvin. Millainen on sinun tyylisi?



Siirsin sinisävyiset verhot pois olohuoneesta, koska näin kylmällä en kaipaa enää kylmiä sävyjä näkyviin.



torstai 12. marraskuuta 2015

Juhlavalmisteluja

Aikaa on valitettavan rajallisesti, joten blogi hiljenee loppuviikoksi juhlavalmistelujen tieltä. Viime päivät ovat olleet työntäyteisiä, eivätkä omat kädet ole riittäneet remontin loppuun saattamiseen, siivoamiseen ja muihin valmisteluihin. Onneksi meillä on auttavaisia läheisiä, jotka ovat helpottaneet urakkaamme, joka jäi viime tippaan. Kaikkea suunnittelemaamme ei ehditä saada valmiiksi, mutta alakerta onneksi ehtii tulla jossain määrin asuttavaan kuntoon ja remonttipölyt saadaan pyyhittyä pois.  

Olin eilen kaiken hässäkän keskellä vielä viimeistä kertaa sisustuskurssilla. Harmittaa, että kurssi oli näin lyhyt, sillä kiinnostavaa asiaa olisi niin paljon. Olipa mukavaa, että oli pitkästä aikaa jokin säännöllinen harrastus! Ehkä tilalle täytyy kehitellä nyt jotain muuta. Kirjoittelen viimeisestä kurssikerrasta vasta ensi viikolla.  Täytyy laittaa nyt asiat tärkeysjärjestykseen, vaikka hirveästi tekisi mieli päästä kirjoittelemaan enemmänkin. 

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! (Miten taas voi olla torstai?!)

Kuvat ovat puhelimella otettuja kuvia Instagram-tililtäni.

Iltamyöhäisissä maalauspuuhissa

Aamuväsymystä lievittää hiukan kaunis työmatkamaisema.

Mummolassa remppaevakossa viime viikonloppuna



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meidän sauna

Isänpäivän kunniaksi laitan blogiin lasteni isän ja oman isäni projektin, saunan. Sauna oli kotimme ensimmäinen varsinainen remontointikohde, tapetointeja lukuun ottamatta. Sauna oli muuttaessamme (2011) aika kamala. Siitä oli viihtyisyys kaukana. Siellä oli myös melko vähän tilaa kahdelle aikuiselle (minä vielä viimeisilläni raskaana) ja yhdelle taaperolle. Toinenkin lapsi oli siis tulossa, ja ajattelimme, että jos hänestä tulisi yhtä innokas saunoja kuin veljestään (ja niin muuten tulikin!), tilaa pitäisi olla enemmän.

Saunassa oli seinälle taitettavat lauteet ja seinillä kulahtaneet pystypaneelit. (Ennen-kuvia meillä piti olla jossakin, mutta niitä en valitettavasti löytänyt.) Halusimme saada ensimmäiseksi jouluksi mukavamman ja tilavamman saunan, ja aluksi tarkoituksena olikin vain uusia lauteet. Mutta kuten aina, remontointi karkasi käsistä. Loppujen lopuksi uudistimme koko saunan, lattiaa lukuun ottamatta. 

Halusimme molemmat tummasävyisen ja tunnelmallisen saunan. Minä haluan saunoessani rauhaa, enkä siksi oikein pidä lasiovista enkä lasiseinistä, joista näkee kylpyhuoneeseen. Pidimme paikallaan talon alkuperäisen oven, mutta se paneloitiin uudestaan. Toinen kriteeri uudistetulle saunalle oli lapsiystävällisyys. Lapsilla piti olla tilaa puuhata omia vesileikkejään turvallisesti. Siksi päädyimme isoon, tasomaiseen alalauteeseen. Halusimme muutenkin maksimoida tilankäytön, jotta aikuisiakin saunojia mahtuisi useampi. Siksi saunaan tulikin L:n muotoinen ylälaude. Tässä siis saunamme, jonka ovat suunnitelleet ja toteuttaneet mieheni ja isäni. Onnea molemmille isänpäivänä!

saunaremontti
Lauteet jätettiin vaaleiksi, jottei saunasta tulisi liian tumma.
saunaremontti
Seinät käsiteltiin tummalla saunasuojalla, jossa on hieman hopean hohtoa. Käsittely pitäisi uusia, sillä puun kutistuminen on tuonut esiin vaaleaa paneelia.
saunaremontti
Lapsille on tilaa alatasolla. Oma löylyastiakin on tietysti oltava.
saunaremontti
Saunan ovi jätettiin sisäpuolelta vaaleaksi.
Ensimmäinen askelma on tukeva ja kookas jakkara, joka ei varmasti keikkaa.

torstai 5. marraskuuta 2015

Sisustuskurssilla, osa 2: Värien harmoniaa



Sisustuskurssin toisella tapaamiskerralla käsittelimme pääasiassa värejä. Kävimme läpi myös vielä hieman sommitteluun liittyviä asioita, sillä viime kerralla aika loppui kesken. Väreistä ehdimme käsitellä pääasiassa teoriapuolta, ja ensi kerralla tutkimme enemmän sisustuskuvia. Kouluttajan värioppiin liittyvä materiaali oli kalvoilla, joten luokkaan oli tuotu piirtoheitin. Olipa nostalginen hetki nähdä vanha tuttu Demostar. :D


Kouluttaja otti puheeksi myös taulujen asettelun seinille. Tämä oli minulle aika tuttua asiaa, ja tähän liittyviä hyviä ohjekuvia löytyy Pinterestistä. Taulujen asettelussa perusasiat ovat: 1) Laita taulut tarpeeksi matalalle. Yleensä niitä katsellaan istuma-asennosta sohvalta. 2) Usean taulun asetelmissa kannattaa olla jokin logiikka: jokin yhtenäinen reuna tai viiva tai taulujen väliin jäävän tyhjän tilan koko. 


Se, mikä oli minulle uutta, oli rytmin käsite. En ollut aiemmin kuullut, että sisustuksessakin on rytmi, joka muodostuu toistuvista samankaltaisista elementeistä, kuten esineistä tai väreistä. Kun selkeää rytmiä aletaan vähän rikkoa, esimerkiksi muuntelemalla esineiden kokoa, väriä tai tiheyttä, syntyy kontrastia, mikä taas luo sisustukseen kiinnostavuutta. Jos muuntelua on liikaa (ns. vapaa rytmi), mennään helposti kaaoksen puolelle. 

Myös symmetria tuli puheeksi. Ihminen näkee huonenäkymässä näkymättömän keskilinjan. Jos keskilinjan molemmat puolet ovat tasapainossa, on kyse symmetriasta. Ihmiset yleensä pitävät symmetriasta, koska se on levollista ja rauhoittavaa. Epäsymmetria taas on jännitteistä.

Väriasioista jäi parhaiten mieleen se, että valo on ratkaiseva. Monille onkin varmaan tuttua se, että tuotetta, vaikkapa verhoja tai maalinäytettä, kannattaa katsoa myös luonnonvalossa ja mieluiten vielä kotona, sillä keinovalo vääristää väriä. Violetti väri on kuulemma kaikista herkin muuttumaan valon vaihtelusta. Se oli minulle uutta (vaikka kylläkin ihan maalaisjärjellä mietittynä ymmärrettävää), että luonnonvalo on erilaista eri vuorokaudenaikoina. Aamuvalo on erilaista kuin iltavalo, ja sama tapetti voi näyttää erisävyiseltä eri aikoina. 

Värisävyjä valitessa kannattaa miettiä myös, mikä väri on taustalla tai vieressä. Esimerkiksi maljakon värisävyn havaitsemiseen vaikuttaa maljakon taustalla olevan seinän väri. Värin havaitsemiseen vaikuttaa myös esineen materiaali: sama väri näyttää erilaiselta riippuen siitä, onko sen pinta sileä vai karhea, matta vai kiiltävä tai kovera vai kupera. Alkoi jo tuntua siltä, että värisävyjen valitseminen on mahdoton tehtävä...


Kun päästiin erilaisiin väriyhdistelmiin, alkoi mielessä vilistä kaikki kotoa löytyvät väriyhdistelmät ja mahdolliset virheratkaisut, varsinkin tuolla juuri remontoitavalla alueella alakerrassa. Oli kuitenkin helpottavaa kuulla ihan asiantuntijalta, että musta, valkoinen ja harmaa sopivat yhteen kaikkien värien kanssa. 

Väriyhdistelmiä on viittä eri tyyppiä. Ensimmäinen on yksiväriharmonia, eli kaikki sisustuksessa käytettävät sävyt ovat yhden värin, esimerkiksi vihreän, eri sävyjä. Lähiväriharmoniassa yhden värin rinnalle otetaan sävyjä lähiväristä, esimerkiksi yhdistetään sinisen ja violetin sävyt. Vastaväriharmonia tarkoittaa sitä, että sisustuksessa käytetään vastavärejä, kuten sinisen ja oranssin sävyjä. Varsinkin vastaväriharmoniassa pitää muistaa, että määräsuhde on ratkaiseva. Toista väriä täytyy olla selkeästi vähemmän kuin toista. Vastavärejä voi käyttääkin hyvin korostamiseen. Esimerkiksi keltaisen valoisuutta voi korostaa jollakin pienellä violetilla yksityiskohdalla.

Neljäs väriyhdistelmätyyppi on hallittu disharmonia, joka tarkoittaa sitä, että valitut sävyt eivät ole lähi- eivätkä vastavärejä. Esimerkki disharmoniasta voisi olla esimerkiksi violetti ja vihreä. Jos käyttää tällaisia väriyhdistelmiä, on kuulemma hyvä suosia murrettuja sävyjä. Muuten vaikutelma voi olla häiritsevä. Viides väriyhdistelmä onkin sitten tyyppiä "kaikki sekaisin", mikä ei ymmärrettävästä syystä ole kovin suosittu. 

Värithän jaetaan kylmiin (sini-vihreät) ja lämpimiin (puna-keltaiset). Samassa värissäkin voi kuitenkin olla kylmempiä ja lämpimämpiä sävyjä, kuten tästä kuvasta näkyy. Aika huikea määrä esimerkiksi noita harmaan sävyjä.
 

Sellaista tällä kertaa! Ensi viikolla päästään (jos aika riittää) tyyliasioihin ja valaistukseen. 

tiistai 3. marraskuuta 2015

Somessa kesken loppukirin



Blogissa on viime päivinä ollut hiljaista, mutta rempparintamalla taas on tapahtunut aika paljon, ja kohta pääsenkin laittamaan kuvia valmiista tuotoksista. Jouduin itsekin osallistumaan sen verran käytännön töihin, että sain käteni ihan kunnolla kipeäksi. Tulipa todistettua, ettei näillä lihaksilla ja remonttitaidottomuudella hirveästi käytännön hommia tehdä... Viikonloppuna on vielä yksi isompi urakka (jonka onneksi hoitaa joku muu), ja joudummekin lähtemään kotoa vuorokaudeksi pois, koska vedet ovat poikki. 

Täytyy sanoa, että odotan jo innolla, että koko homma on ohi. Kaikkea emme saa ihan täysin valmiiksi ennen ensi viikon valmistujaisjuhlia, mutta isommat työt pitäisi saada pois alta. Hienosäätöön on aikaa myöhemminkin. Pääasia on, että saadaan alakerrankin vessa käyttöön. :)

En ole täällä blogissa ehtinyt (tai muistanut) kertoa, että blogilla on ollut jo jonkin aikaa olemassa Facebook-sivut. Linkitän sinne kaikki uudet postaukset. Olen mukana myös Savon blogien Facebook-yhteisössä. Sinne löytyykin linkki tuolta oikeasta sivupalkista. Yhteisössä on mukana blogeja pääasiassa Kuopion seudulta, mutta viime aikoina Etelä-Savonkin edustus on ollut kasvussa. Perustin viikonloppuna blogilleni myös Instagram-tilin. Instagramista minut löytää nimellä karoliina_keskipaivassa. Tervetuloa seurailemaan!

Mutta nyt nukkumaan! Siellä minun piti kyllä olla jo tunti sitten, mutta mies sai taas uuden idean, ja pähkäilimme sitä suunnilleen puolen tunnin ajan. Huomenna on luvassa taas sisustuskurssi, ja kirjoittelen siitä postauksen, kun ehdin. Lämpimiä syyspäiviä!

Toinen lapsista puuhailee innoissaan pihatöitä, toinen leikkii miekkaleikkejä.