torstai 30. heinäkuuta 2015

Kirotut verholaudat

Yksi asia, joka tässä talossa on nyppinyt alusta asti, on verholaudat. Ne jotenkin vanhentavat talon ilmettä, eivätkä ainakaan avarra tilaa. Niiden pois repiminenkään ei ole tullut kysymykseen, sillä se vaatisi sisäkattojen uusimista. Se taas ei ole remonttilistalla todellakaan kärkipäässä. Olin aikeissa maalata keittiön ja olohuoneen puunväriset verholaudat jo muuttovuonna, mutta asia jotenkin vain jäi ja jäi. Päätin viimein ryhdistäytyä ja ottaa homman hoitaakseni kesäloman aikana. 

Maalaaminen ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Joku oli joskus sutinut verholautoihin ilmeisesti lakkakerroksen, jota en tajunnut hioa pois. Aika monta maalikerrosta sai vetää, että maalista tuli kelvollinen. Valkoinen väri raikasti huoneiden ilmettä hiukan, ja pystyn elämään noiden kirottujen verholautojen kanssa hieman paremmin. 




keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Minne katosi päivät?

Onko teistä muista tuntunut siltä, että kesä olisi mennyt nopeasti ohi? Tuntuu ihan uskomattomalta, että kahden viikon päästä tähän aikaan olen pitänyt lukuvuoden ensimmäiset oppitunnit. Näillä opettajien kesälomilla ei passaa paljon valittaa, mutta minulla oli vasta juhannuksen paikkeilla sellainen olo, että olin saanut menneen lukuvuoden pudotettua hartioiltani.

Viikkoon en ole päivittänyt blogia, koska ensinnäkään en ole jaksanut naputella tekstiä puhelimella. Tietokone tuli tänään huollosta, ja pian pääsen kirjoittelemaan, parisataa euroa köyhempänä. :D Toinen syy kirjoitustaukoon on ollut se, että ei ole juurikaan ollut tämän blogin aihepiiriin sopivaa kirjoitettavaa. Alakerran remppa on hieman edennyt, mutta enemmän on keskitytty miettimään materiaalivaihtoehtoja ja kalusteiden paikkoja.

Sisustusasioita enemmän mielessä ovat kuitenkin pyörineet uudet alut. Parin viikon kuluttua esikoinen aloittaa koulun (!), kuopus siirtyy ryhmiksestä päiväkotiin ja miehellä on uusi harjoittelupaikka. Minä olen perheestä ainut, joka jatkaa samassa paikassa. Töissä(kin) joudun elämään remontin keskellä, joten siellä on monta asiaa eri lailla kuin viimeksi.

Ei ihan vielä kuitenkaan suunnata ajatuksia liikaa työasioihin. Sitä ennen käydään nauttimassa lähiruoasta Mikkelin Rapu ja Muikku -tapahtumassa, piipahdetaan Kuopiossa, käydään perhelomalla Tallinnassa ja ehkä vielä mökkeilläänkin. Loppuun kesäisiä puhelinotoksia:

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Remonttitarvikkeita edullisesti

Remonttitarvikeostoksilla harvoin selviää pikkurahalla, mutta hyvällä tuurilla ja tutkimalla eri vaihtoehtoja voi säästää ihan hyvän summan rahaa.
Kauppojen kiertely ja hintojen ja valikoimien vertailu tietysti kannattaa. Aina hinta ei kuitenkaan ole se, joka ratkaisee. Edullinenkin ostos saattaa jäädä tekemättä, jos palvelua ei saa.
Muutama hyväksi todettu vinkki olisi remonttitarvikeostoksille. En tiedä, ovatko ne ihan itsestäänselvyyksiä muille.
1. Tutki alekorit ja jämäerät. Joskus näistä löytää karmean vanhanaikaista tavaraa, mutta toisinaan käyttökelpoisia tuotteita. Olimme etsimässä alakerran vessaan kaakeleita. Olimme suunnitelleet yksinkertaista musta-valko-harmaata väritystä. Carlsonilta löysimme erien viimeiset -pinosta kaksi pakettia mustia lattialaattoja. Niitä oli juuri meille sopiva määrä, ja hintaa oli yhteensä 15 euroa.
2. Yritä tinkiä. Tai huolehdi siitä, että ostoksilla on mukana joku muu, joka kehtaa tinkiä. Minulle alennusten kysyminen on jostain syystä vaikeaa, mutta onneksi toinen osapuoli on tässä asiassa reippaampi. Hinnasta saattaa saada 20 % pois yhdellä kysymyksellä.
3. Selvitä, onko lähistöllä tehtaanmyymälöitä. Alakertaan tulevan parketin ostimme OR-Groupin tehtaanmyymälästä. Saimme 24 neliön erän lämpökäsiteltyä saarniparkettia noin 170 eurolla. Neliöhinnaksi tuli hieman alle 7 euroa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Blogin nimen taustaa

Blogin nimen keksiminen ei ole mikään helppo juttu. Halusin, että blogini nimi kuvaisi jotenkin omaa elämääni ja sitä, mistä kirjoitan. Näin varmaankin kaikki blogin kirjoittamista suunnittelevat pohtivat. Päätin ryhtyä kirjoittamaan pääasiassa sisustamiseen ja remontoimiseen liittyvistä asioista, mutta arvelin, että aihepiirit saattaisivat jossain vaiheessa laajentua. Jonkinlainen epämääräisyys blogin nimessä tuntui hyvältä ratkaisulta. Järkevyydestä en ole niin varma.

"Keskipäivässä" tulee CMX-yhtyeen Aura-kappaleesta, jossa lauletaan elämän keskipäivästä. Jos biisi ei ole tuttu, kannattaa käydä ainakin lukemassa sanat, mielellään tietysti kuuntelemassa koko kappale. Tulkintoja on varmasti monia, mutta itse olen ymmärtänyt "elämän keskipäivän" sellaisena elämänvaiheena, jota nyt elän. 

Vaikka joskus kompastelisi "aamupäiväin kappaleisiin" ja tuntisi "iltojen ikävää", tärkein hetki on kuitenkin tämä hetki. Arki saattaa tuntua joskus raskaalta, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että keskipäivässä aurinko paistaa kirkkaasti ja korkealta.

Kolmekymppisenä ihmisellä saattaa olla elämässään paljon vakiintuneita asioita. Elämän ei kuitenkaan tarvitse kulkea tiettyä polkua. Sydäntään pitää kuunnella, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Sen oikean suunnan löytäminen tuskin on helppoa kenellekään. Suosikkisäkeistöni Aurasta on seuraava:

askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsi tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu

Aurinkoisia päiviä kaikille!

P.S. Tämä on taas kännykkäpostaus, joten en tiedä, miltä teksti ja kuvat näyttävät tietokoneen ruudulla. Kuvat ovat tämän aamupäivän kirjastoreissulta.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Tietokonepulmia, autoilua, oopperaa

Blogi on viettänyt tällä viikolla hiljaiseloa, sillä tietokone päätti jäädä kesälomalle. Ennen kuin ongelma saadaan ratkaistua, ajattelin kokeilla Bloggerin mobiilisovellusta. Katsotaan mitä tästä puhelinpostauksesta tulee.

Lapset lähtivät maanantaina isovanhemmille pariksi päiväksi, mikä tarkoitti pitkästä aikaa omaa aikaa. Osa ajasta meni maalauspuuhissa (ja hermoillessa), mutta aikaa jäi rennommillekin harrastuksille, kuten lukemiselle.

Keskiviikkopäivän vietimme aika pitkälti autossa, kun ajelimme Lempäälään ja takaisin. Uudistimme perheen autokantaa ja pyörähdimme Ideaparkissa ennen kotimatkaa. Ostoksia teimme vain Luhta Outletissa, josta löytyy monenlaista vaatetta ja kodintekstiilejä jopa puoli-ilmaiseksi. Jos omalta paikkakunnalta tai lähistöltä löytyy Luhta Outlet, suosittelen käymään.

Mikkeliin päätimme ajaa Jyväskylän kautta. Pidempää visiittiä ei ollut aikaa tehdä, mutta ajelimme entisten kotikulmien - Muuramen ja Kuokkalan - kautta. Muutimme pois Keski- Suomesta viisi vuotta sitten. Emme ole juurikaan vierailleet Jyväskylässä sen jälkeen paria lyhyttä käyntiä lukuunottamatta. Tutut paikat olivat kyllä muuttuneet kovasti sitten viime näkemän.

Torstaina pääsin yllättäen nauttimaan kulttuurista, kun anoppi vei kaksi miniäänsä katsomaan Savonlinnan oopperajuhlien harjoituksia Olavinlinnassa. Harjoitusvuorossa oli Tosca. Vaikka en oopperaa liiemmin fanita, on se livenä todella hienoa kuultavaa.  Muutamia kertoja maestro keskeytti esityksen ja sama kohta jouduttiin käymään uudestaan. Esitys meni kuitenkin suhteellisen sujuvasti läpi, ja juonesta ei käänteitä puuttunut.

Savonlinna on viehättävä ja oopperajuhlien aikaan hyvinkin kansainvälinen kesäkaupunki Saimaan rannalla. Jos harkitsee kotimaan kesämatkailua, Savonlinna on oikein hyvä vaihtoehto.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kun remppamopo karkasi käsistä

Tämänkertainen remonttimme lähti liikkeelle siitä, että päätimme uusia talon käyttövesiputket. 40 vuotta vanha putkisto tuntui aiheuttavan pienen jännitysmomentin elämään. Parempi remontoida nyt pienesti kuin vesivahingon satuttua isosti.

Suunnitelma: Uusitaan putket pintavetona ja selvitään vähällä purkamisella. Remontoidaan samalla alakerran vessa, jossa on oksennuksenvihreät kaakelit kukallisilla boordeilla varustettuna sekä epävarmasti toimivat wc-pönttö ja vesihana. Pikkujuttu.

70-luvun talossamme on kaivamaton huone, jonne ei ole pääsyä mistään. Mies halusi selvittää, voisiko mysteerihuoneeseen kuitenkin päästä ja voisiko sen saada käyttöön. Muutaman porauksen jälkeen selvisi, että seinät ovat niin paksut, että mysteerihuone saa jäädä mysteeriksi (hyvästi leffahuone). Lisätila alkoi kuitenkin houkutella, ja mies heitti ajatuksen, että puretaan kylmiöhuone pois. Sillä ei koskaan ole ollut järkevää käyttöä, eikä se niin kylmäkään ollut. Minä vähän epäilin ideaa, koska tästä remontistahan piti tulla pikkujuttu. Kylmiön purkaminen tarkoitti myös lattian purkamista ja lattian ja seinien tekemistä. Olin silloin kai jo niin kesäloman tarpeessa, että suostuin ajatukseen. Sanoin vielä epänaiselliseen tapaan, että mies saa tehdä alakerralle mitä haluaa.

Osa seinistä jo revitty auki. "Kyllä tästä varmasti hyvä tulee." Tytöllä asianmukainen vaatetus.

Uusi suunnitelma: Saamme alakertaan noin 17 neliön yhtenäisen tilan. Ruma ja huonosti tehty laattalattia vaihtuu parkettilattiaksi. Kallis lattialämmitys vaihtuu ilmalämpöpumppuun. Seinien paneloinnit vaihtuvat -- joksikin. Suunnittelu on hieman kesken vielä. Alakertaan tulee hyvät säilytystilat ulkovaatteille. Baaritiski, vuodesohva, televisio, pelikoneet. Ja oikeastaan yläkertaan vievät portaatkin täytyy uudistaa, ja portaikon seinät. Jos alakerta remontoidaan, niin portaikkohan näyttää sen rinnalla kulahtaneelta. 


Ja tässä sitä ollaan.

Alakerta on ollut alun perin jaettuna väliseinällä, ja vasen puoli on ollut varasto. Varaston ulko-ovi jäi eristysten taakse piiloon.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Pikkukaupunkielämää: Kesäilta lähellä luontoa

Pikkukaupungissa asumisessa on se hyvä puoli, että luontoon pääsee helposti ja nopeasti. Kotimme lähellä on hieno Kaihun alue, jossa kävimme perjantai-iltana onkireissulla. Aurinko paistoi, ja oli tyyntä. Ellei valtateiden liikenteen kohinaa olisi kuulunut, olisi voinut luulla olevansa jossakin kaukana. 

Perjantai-iltana Suomen kesä näytti parhaan puolensa, ja ilta-auringon valo oli niin kaunis, että lähdin onkireissulle kameran kanssa. Kalastaminen ei muutenkaan ole ihan minun juttuni, mutta on hauskaa seurata lasten riemua, kun koukkuun viimeinkin tarttuu kala, olkoon miten pieni sintti tahansa. 


Postailen pikkukaupunkielämästä varmasti jatkossakin, joten olkoon tämä ensimmäinen osa. :)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Edullinen terassisohva



Huonekalujen rakentelu kuormalavoista tuntuu olevan suosittua, ainakin niin voisi päätellä, kun lueskelee blogeja ja selailee Pinterestiä. Meilläkin oli vielä keväällä samanlainen suunnitelma, sillä terassille piti saada kesäksi sohva. Huonekalukauppojen terassisohvaryhmät tuntuivat aika kalliilta, ja kun keväälle sattui muitakin isoja hankintoja, päätimme tässä ostoksessa pihtailla.

Isojen hankintojen lisäksi iski kuitenkin myös laiskuus. Kummallakaan ei ollut intoa eikä kiinnostusta sohvanrakennuspuuhiin vuoden kiireisimpänä aikana. Huomasin sitten Jyskin mainoksessa metallisen sohvasängyn, jonka hinta oli alennuksessa 85 euroa. Ja kun meillä sattui olemaan tallessa vanhan mökkilaverin patjat, ajattelimme, että saamme aika edullisen terassisohvan. Sohvasänky on levitettävä, joten siihen mahtuu päivälevolle vaikka koko perhe. Niin kuin meidän lapset muka nukkuisivat päiväunia...


Vanhojen patjojen kuosi ei ole mitenkään silmiä hivelevä, mutta tavallinen pussilakana riittää peittämään rumat patjat. Sohvan väriäkin on siis helppo vaihtaa fiiliksen mukaan. Tämän pussilakanan sekä kaksi koristetyynyä ostin myös Jyskistä. Hintaa näille tuli yhteensä 20 euroa.

Jos tarvitsee myös patjat, samankaltainen sohva näkyi olevan patjojen kanssa myynnissä Askossa alennushintaan 199 euroa.




tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesätunnelmia

Kesän sää on varmaan suurimmalle osalle ollut pettymys. Vaikka en helteistä välitäkään, olen toivonut kuitenkin vähän enemmän lämpimiä päiviä. Kesä on mennyt enimmäkseen kotona puuhastellessa ja rentoutuessa. Lapsilla on onneksi leikkikavereita naapurustossa. Lapsille ei säillä olekaan niin väliä. Ulkona viihdytään, vaikka olisi kylmempääkin. Pariin otteeseen on tullut käytyä mökillä, ja viime viikonlopun olin lasten kanssa Kuopiossa siskoni luona. Meillä on taas vaihteeksi sellainen kesä, että minä olen koko kesän lomalla ja mies koko kesän töissä. Elokuussa meillä on onneksi yhteinen vapaa viikko. 

Epävakaisista säistä huolimatta kesään on mahtunut paljon mukavaa.

Välipalaa terassilla
Purkutyöt käynnissä
Terassin sohvalla loikoilua
Juhannusaaton maisema Luonterilla
Juhannuksen minikokko
Varpaita kastelemassa
Kuopiossa jätskillä kesän ainoana kunnon hellepäivänä

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sisustussävyjä

Minun silmääni miellyttävät sisustuksessa maanläheiset värit. Niihin voi yhdistellä räväköitäkin värejä pieninä annoksina. Kerroinkin jo aiemmin, että valkoista ei meidän kodissamme esiinny kovin suurina annoksina, vaikka valkoinen väri lisäisikin valoisuutta. Kaapistot, ovet ja katot ovat valkoiset, seinissä on ruskean eri sävyjä ja huonekaluissa harmaata ja tummaa ruskeaa. Lattia on vaaleaa parkettia.

Olohuoneessa on ystäviltä läksiäislahjaksi saatu Viikate-taulu, joka on ehtinyt jo hieman kärsiä muutoissa, mutta on silti tärkeä esine meille. Bellus-sohva on Maskusta. Sohva on mukava istua, ja vesipestävät ja irrotettavat päälliset ovat lapsiperheessä kätevät.



Jyskin nojatuoli ei ole kovin laadukas, mutta sopii kankaansa puolesta hyvin yhteen sohvan kanssa. Seinille olisi mukavaa saada jossakin vaiheessa oikeaa taidetta, mutta toistaiseksi niitä saavat koristaa elokuvatähdet.



Ruskea vitriini ja lipasto ovat Laulumaan tuotantoa. Meillä on samasta sarjasta myös tv-taso ja kapea vitriini. Saimme kaikki neljä edullisesti mikkeliläisestä Kaluste Marsalkka -liikkeestä. Kyseessä oli tuotannosta poistuvan värin viimeiset kappaleet. Aluksi arvelimme, ettei liikkeestä löytyisi meidän budjetillemme sopivia kalusteita, mutta kannatti käydä katsomassa.

Vitriinin ja lipaston päälle olen kerännyt vanhoja valokuvia minun ja mieheni suvuista. Olen suunnitellut tekeväni niistä (ja muista kehyksiä odottavista kuvista) valokuvaseinän.



Muut sisustuksessa suosimani värit löytyvät tästä keittiön taulusta. Purppuran ja sinisen sävyjä näkyy fiiliksen mukaan tekstiileissä. Pidän erityisesti turkoosista ja petroolista. Taulu on päätynyt meille tyhjilleen jääneestä mummolastani, ja sen takia (hyvien värien lisäksi) taulu on minulle tärkeä, vaikkei sillä rahallista arvoa taida juuri olla.



Olohuoneen verhoissa (Vallilan Yllätys) on raikkaita violetin ja sinisen sävyjä. Lasten keinutuolit ovat tulleet olohuoneeseen ilmeisesti jäädäkseen, sillä lapset katsovat niistä kaikista mieluiten televisiota. Keltainen keinutuoli on lahja lasten tädiltä, ja punakeltaisen keinutuolin on tehnyt lasten isosetä.

Suuret seinäpinnat saavat olla mielestäni maanläheisiä ja harmonisia. Tekstiileissä, koriste-esineissä ja huonekaluissa saa olla väripilkkuja. Näitä vaihtelemalla saa kodin ilmettä vaihdettua suhteellisen helposti oman maun ja vuodenaikojen mukaan.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Varastosta bänditila

Säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa, ajattelee varmasti moni. Niin mekin ajattelimme, mutta huomasimme, että iso varasto tarkoittaa valtavaa tavaramäärää. Kaikenlaista turhaa rojua alkoi kerääntyä nurkkiin. Pienempikin säilytystila riittää, kunhan sen käyttää fiksusti.

Mieheni sai idean bändikämpästä, sillä soittimia sekä soittotaitoisia ja -intoisia löytyy omasta perheestä sekä lähipiiristä. Varastotilaksi jäävälle puolelle päätettiin laittaa hyllyjä, jotta tavarat pysyvät paremmin järjestyksessä. Projekti alkoi tietysti varaston siivoamisella. Lähtötilanne oli tämä:


Varaston puoli sai uudet hyllyt.


Bändikämpän puoli näytti tältä:


Bändikämpän seinät maalattiin tavallisella maalarinvalkoisella ja lattia tasoitettiin. Tila jaettiin väliseinällä:


Epämääräistä betonivalua tasoittaakseen kätevä isäntä teki penkit kahdelle seinustalle.


Väliseinä paneloitiin lämpökäsitellyllä paneelilla. Puutavara oli ilmaista ylijäämätavaraa, sillä se ei ollut ihan priimaa. Meille kelpasi.


Lattiaan laitettiin puuta jäljittelevä muovimatto, joka sattui olemaan alennuksessa. Bändikämppä tarvitsi myös akustiikkalevyt, jotka olivat myös ylijäämätavaraa, sillä joissakin levyissä oli pieniä kolhuja tai naarmuja.


Vanhat matot saivat uuden sijoituspaikan bändikämpästä. Sinne päätyivät myös alakerran vanha telkkari ja tv-taso karaokelaulantaa varten. (Onneksi on ne kivat naapurit!)


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Jotain hyvää, jotain huonoa





Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä, että minusta talosta tekee kodin se, että talo tuntuu hyvältä, omalta. Meidän talossamme on toki muitakin hyviä puolia, mutta myös niitä huonoja, jotka on oppinut hyväksymään.

1970-luvulla ei ihan arvostettu samanlaista avaruutta asunnoissa kuin nykyisin. Huoneet ovat pienempiä eikä huonekorkeuskaan päätä huimaa. Aikansa luomus oli esimerkiksi kylmiöhuone, joka äskettäin joutui kohtaamaan lekan. Itse en kaipaa niinkään lisäneliöitä, paitsi keittiöön. Seinän kokoiset ikkunatkin lähinnä ahdistaisivat. Jotkut ratkaisut tässä talossa saavat kyllä ihmettelemään.

Talossa on kolme makuuhuonetta, ja lasten makuuhuoneet ovat vierekkäin. Huoneiden ovet ovat kaukana toisistaan, ja jossain vaiheessa huoneiden väliseen seinään on puhkaistu ovi. Nythän tämä toimii, mutta teini-iän kynnyksellä joutuu ehkä miettimään muutosta asiaan. Lastenhuoneiden yhdellä seinällä on kaapistot ja yhdellä seinällä tietysti ikkuna. Lastenhuoneissa ei siis ole yhtään "ehjää" seinää.
Näkymä tytön huoneen "pääovelta" pojan huoneeseen.

Keittiö on aika pieni, ja muuttaessamme ostimmekin vähän liian suuren pöydän. Pyöreä pöytä toimisi varmaankin paremmin.

Pitkä ja kapea parveke. Mitä neliöiden tuhlausta... Mitä tälle kannattaisi tehdä? Meillä parveke toimii lähinnä pyykkienkuivatuspaikkana. Kunpa olisin kiinnostunut kasvattamaan vaikka yrttejä, olisihan täällä tilaa. Olisin mieluummin ottanut parvekkeesta lisäneliöitä keittiöön.

Retrohenkiset (aika rumat mutta mukavat) parveketuolit etualalla.

Autotallissa ja varastossa riittää tilaa, jopa niin paljon, että teimme varastoon bändikämpän. (Siitä sitten myöhemmin lisää.) Autotallin ovi on kuitenkin aika kapea (70-luvulla oli vähän pienemmät autot). Noloa myöntää, mutta en koskaan uskaltanut ajaa entistä autoamme, isohkoa farmariautoa, talliin.

Metsäinen rinnepiha on meille oikein mukava, koska nurmikkoa ei ole paljon leikattavana ja lapsista on hauskaa kiipeillä ja esimerkiksi rakentaa majaa. Eläimiäkin täällä pääsee bongailemaan: oravia, jäniksiä ja erilaisia lintuja. Meillä on kyllä suunnitelmissa hyödyntää rinnettä paremmin käyttöön. Olemme miettineet, että rakentaisimme ylös tasaiselle alueelle jonkinlaisen pation, jonne johtaisi portaat.

Hyvä sijainti tarkoittaa ehkä luopumista joistakin muista asioista. Asumme kävely- ja pyörämatkan päässä keskustasta. Tontit ovat tällä kadulla aika pieniä. Meidän talomme ja naapurin talo ovat rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Asumme tavallaan paritalossa. Toinenkin naapuri on hyvin lähellä, mutta onneksi välit naapureihin ovat hyvät. :)

Luonnollinen näköeste naapuriin. Mikähän kasvi lienee?

Tässä vaiheessa, kun lapset ovat vielä aika pieniä, sijainti lähellä palveluja on ainakin minulle tärkeää. Päiväkoti, koulu, kauppa ja huoltoasema ovat lyhyen kävelymatkan päässä. Sijainti on kätevä myös minun ja miehen työpaikkojen vuoksi.

Yksi parhaista puolista talossamme on mielestäni muuntelumahdollisuudet. Eri tiloille on mahdollista keksiä erilaisia käyttötarkoituksia elämäntilanteesta tai asukkaan toiveita riippuen. Alakerrasta tulee remontin myötä oleskelutila, joka toimii samalla vierashuoneena. Tila sopisi kuitenkin hyvin myös yksityisyrittäjän tilaksi. Yläkerran pikkuhuone, joka on tarkoitus uudistaa jossain vaiheessa, toimii työhuoneena tai vaatehuoneena. Bänditilaa voi hyödyntää muuhunkin harrastuskäyttöön. Mahdollisuuksia riittää, ideoita syntyy, eikä tekeminen lopu ainakaan lähivuosina!