maanantai 29. kesäkuuta 2015

(Koti)rakkautta ensisilmäyksellä

Sisustuslehtien kotiesittelyistä on kiinnostavaa lukea syitä, miksi ihmiset ovat päätyneet ostamaan tietyn asunnon. Osa on rakastunut jo ensimmäisessä näytössä asuntoon, osa on mieltynyt asuntoon vasta pitkän järkeilyn ja suunnittelun jälkeen.

Meillä asunnon ostaminen on kummallakin kerralla mennyt saman kaavan mukaan, sekä minulla että miehelläni, onneksi. :) Kun olin astunut ovesta sisään, ensimmäinen spontaani ajatus oli: Tämä on meidän koti. Se tunne oli todella vahva, ja sen jälkeen piti vain yrittää tarkastella asuntoa mahdollisimman tarkasti ja objektiivisesti.

Ensiasuntomme oli rivitalokolmio. Mieheni huomasi myynti-ilmoituksen häitämme seuraavana päivänä. Olimme etsineet asuntoa jo pidemmän aikaa, ja tämä tapaus vaikutti edulliselta ja muutenkin sopivalta. Sovimme esittelyn heti seuraavalle päivälle. Rivari oli rakennettu 1980-luvulla, ja asunto oli täysin alkuperäiskunnossa. Minusta oli kuitenkin heti sisään astuttuani tuntunut, että tämä on meidän. Tarkempi tarkastelu osoitti vielä, että pohjaratkaisu oli loistava. Kaupat taisivat syntyä pikavauhtia.

Nykyisen talomme ilmoituksen huomasin sattumalta, kun se pyöri Etuovi.comin etusivulla. Se ei ollut tullut varsinaisiin hakutuloksiin, koska se ylitti hieman suunnitellun budjettimme. Menimme yleiseen asuntoesittelyyn. Ulkoapäin talo ei ollut mitenkään erityisen kaunis, perinteinen punatiilinen rinnetalo. Pihakin oli pieni. Kun astuin sisään, koin tutun tunteen: Tämä on meidän koti. En ollut varsinaisesti nähnyt edes yhtään huonetta, pelkän eteisen. Eräs ystävä kommentoikin joskus myöhemmin, että talomme on ihan meidän näköinen. Se varmaan tekeekin tästä kodin.
Kaikki pihan istutukset ovat edellisten asukkaiden aikaansaannoksia.

Jyrkkään rinteeseen laitetttiin naapureiden kanssa köysi, jonka avulla lasten on helpompi kiivetä hakemaan kavereita leikkimään.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Miksi päädyimme talon ostamiseen rakentamisen sijaan?

Moni omakotitaloon mielivä pohtii, ostaako valmiin talon vai rakentaako tai rakennuttaako talon. Meidän ensimmäinen oma asuntomme oli rivitalokolmio Muuramessa. Asuimme siinä noin kaksi vuotta, kunnes sain valmistumisen jälkeen vuoden sijaisuuden minun ja mieheni lapsuuden kotikunnasta. Vanhemmillani oli siellä asunto, joten asuimme siinä vuoden ajan. Meillä ei ollut suunnitelmissa jäädä synnyinpaikkakunnalle pidemmäksi aikaa, ja paras vaihtoehto uudeksi asuinpaikaksi meille oli Mikkeli. Miksi päädyimme talon ostamiseen eikä rakentamiseen?

1. Omaan kotiin pääsee nopeasti. Meillä ei ollut kiinnostusta asua vuokralla rivi- tai kerrostalossa. Omakotitalo oli aina ollut haaveenamme, ja ostamalla talo oli mahdollista toteuttaa haave aika nopeasti.

2. Rakennusprosessi tuntui liian raskaalta. Kun työsuhteeni päättyi, meillä oli kaksivuotias lapsi ja olin raskaana. Talonrakennusprosessi ei tuntunut sopivalta siihen elämäntilanteeseen. Minulla ei ollut työpaikkaa minne palata äitiysloman jälkeen, joten taloudellinen tilannekaan ei ollut kovin varma. Laskimme pääsevämme vähemmällä vaivalla ja pienemmällä rahalla, jos ostaisimme valmiin talon.

3. Remontoida voi omaan tahtiin, talon rakentaminen vaatii aikatauluja. Olimme jo talon ostamista suunnitellessamme varautuneet siihen, että joutuisimme remonttihommiin. Ne olivat jo tulleetkin tutuiksi Muuramen asunnossamme. Tavallaan voi ajatella, että ensiasunto oli harjoitusta omakotitaloa varten. Remontointi ei tuntunut ollenkaan ikävältä asialta, koska projekteja voi tehdä oman jaksamisen ja elämäntilanteen mukaan. Minua ainakin rakentamisessa kauhistutti ajatus, että joutuisin vähän väliä tekemään ratkaisevia päätöksiä esimerkiksi talon eri materiaaleista.

4. Vanhoissa taloissa kiehtoo eletty elämä. Vaikka vanhojen tapettien repiminen seinistä onkin aika hermoja raastavaa puuhaa, oli hauska huomata vuosikymmenten muutokset, jotka paljastuivat esiin. Lentokonekuvioisen lastenhuoneen tapetin alla oli 1980-luvun pastellisävyinen, kukallinen tapetti. Sen alta paljastui taas 1970-lukua henkivä, räikeä oranssinpunainen maali. On hauskaa kuvitella, millaiselta talo on näyttänyt eri vuosikymmenillä ja millaista elämää täällä on eletty.

Alakerran purkaminen paljasti 70-luvun sävyjä. Kuvan ulkopuolelle jäivät vielä tummanvihreä ja siniharmaa.

Kuka, mitä, miksi?

Olen Karoliina, kolmekymppinen kahden lapsen äiti, vaimo ja yläkoulun opettaja Mikkelistä, Etelä-Savosta. Halusin elvyttää rakkaan kirjoitusharrastukseni jotenkin henkiin, ja blogin kirjoittaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Asun perheeni kanssa vuonna 1974 rakennetussa omakotitalossa, jossa tekeminen ei lopu koskaan. Tässä blogissa kirjoitan jo tehdyistä, tekeillä olevista ja vasta suunnitelmissa olevista remonteista. En ole koskaan aiemmin pitänyt blogia, joten opeteltavaa riittää. Valokuvaaminenkaan ei ole vahvimpia taitojani, joten siinäkin on kehittämisen varaa.

Ostimme talomme kesällä 2011. Talossa oli jo tehty paljon remontteja, joten päädyimme aluksi tekemään vain pintaremontit makuuhuoneisiin. Sittemmin olemme remontoineet saunan, muuttaneet varaston osittain bänditilaksi, ja tällä hetkellä tekeillä on alakerran täysremontti, koska tämän kesän aikana uusimme käyttövesiputket ja samalla purkutyöllä päätimme uusia muutakin.

Pyrimme toteuttamaan remontit pienellä budjetilla, mutta kuitenkin niin, että olemme tulokseen tyytyväisiä. Hyödynnämme alennuksia (ja joskus myös suhteita) ja teemme mahdollisimman paljon itse. Minä en pysty kädentaidoillani kehuskelemaan, maalaushommat onnistuvat juuri ja juuri, mutta onneksi aviomies ja lähisukulaiset ovat taitavampia. :) Sisustusasioitakin blogissa varmasti käsitellään jonkin verran. En koe olevani siinä asiantuntija, eikä sisustusmakuni ole aivan sitä, mitä sisustuslehdet nykyään enimmäkseen esittelevät. Pidän siitä, että sisustus on aika pelkistetty mutta kuitenkin lämminhenkinen. Kokovalkoinen skandinaavisuus ei iske, mutta ei toisaalta myöskään röyhelöinen maalaisromantiikka.

 Jos kiinnostuit, tervetuloa seuraamaan pieniä ja isoja projektejamme!