maanantai 28. joulukuuta 2015

Puoli vuotta

Eilen tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Ensimmäisen tekstini julkaisin 27.6.2015. Tämä postaukseni, jota nyt kirjoitan, on 56. tekstini. Tästä voisi laskeskella, että olen kirjoittanut keskimäärin yhdeksän tekstiä kuukaudessa, mikä on kyllä enemmän, mitä aloittaessani arvelin. Blogin kirjoittaminen on ollut mukava harrastus, eikä vielä kertaakaan ole käynyt mielessä lopettaa kirjoittamista. Monenlaisia kysymyksiä se on herättänyt mm. siitä, millaisia asioita haluan ja voin julkaista.

Enimmäkseen blogiani taitavat lueskella minulle tutut ihmiset, kaverit ja sukulaiset, mutta uusia lukijoitakin tupsahtelee silloin tällöin. Postaus, jossa esittelin enemmän meidän perhettä, levisi Facebookissa vähän laajemmin ja onkin kerännyt eniten lukijoita. Sain mahdollisuuden kasvattaa lukijakuntaa, kun minulta kyseltiin kiinnostusta siirtyä kirjoittamaan Savon Sanomien blogiportaaliin. Olisin kuitenkin joutunut aloittamaan alusta, sillä en olisi saanut siirrettyä vanhoja tekstejäni tuonne portaaliin, joten päätin jatkaa entiseen malliin. Olen ilmeisesti sen verran jo ehtinyt puolessa vuodessa kiintyä tähän epämääräiseen tekstipankkiini, etten halunnut hajottaa sitä. 

Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta blogin parissa jatketaan. Alkuvuosi tulee töiden puolesta olemaan kiireinen ja kirjoittelulle jää varmasti vähemmän aikaa. Alkuvuodesta olisi varmaan viimeisteltävä tuo meidän alakerta ja keväällä sitten voi alkaa miettiä pihamaata, joka on jo vuosia kaivannut sitä, että sille tehtäisiin jotakin. Kevään koittaessa alkaa myös vanhan mummolan penkominen ja purkaminen. Nyt keskitytään kuitenkin vielä lomailuun ja akkujen lataamiseen.

Joulu on jo vietetty, mutta kuusi ja koristeet saavat olla paikoillaan uuteen vuoteen asti. Joulua vietettiin meillä kotona sekä molemmissa mummoloissa, ja mahtuipa joulun jatkoksi vielä kummini valmistujaisetkin. Joulukuvien myötä toivottelen kaikille mukavaa loppuvuotta!

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

On jouluaattoaamu. Lapset nukkuvat vielä, mies on lähtenyt jo töihin. Vielä hetki rauhaa ja hiljaisuutta. Eilisiltana ilmassa oli jo selvästi jännitystä. Lapsilla oli vaikeuksia pysytellä aloillaan ja puheen pulputus oli jatkuvaa. Kuusikin oli koristeltava jo eilen, koska lapset eivät malttaneet odottaa aamuun.  Ja mikäpä siinä, sillä joulukuusi tuo joulutunnelman kotiin. Nyt blogi vetäytyykin pienelle joulutauolle.

Rentouttavaa, riemukasta ja lämminhenkistä joulua teille kaikille!


perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä kuuluu?

Yhdentoista päivän postaustauko taitaa ollakin ennätyspitkä. Ei sillä, ettei olisi ollut mitään kirjoitettavaa, oikeastaan päinvastoin. Pinnalla on vain ollut enemmän sellaisia asioita, ikäviä ja mukavia, joita ei välttämättä halua kovin paljon kertoilla blogissa. On tehty epäonnistuneet sohvakaupat, oltu huolissaan läheisten hyvinvoinnista ja merkitty taas yhdet hautajaiset kalenteriin. Toisaalta on myös pidetty yllätysjuhlat ja nähty sukulaisia, yövytty hotellissa ex tempore (puolentoista kilometrin päässä kotoa) ja vietetty lasten joulujuhlia. 

Työt ovat tältä vuodelta paketissa. Arvosanat on annettu ja rästiin jääneet hommat hoidettu alta pois. Tammikuussa pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tosin vain kuvaannollisesti, sillä työpöytää en siivonnut. Vaikka opettajan työssä tuntee usein turhautumista ja joskus tuntee hakkaavansa päätään seinään, on nuorten kanssa kuitenkin mahtavaa työskennellä. Olen päässyt kuulemaan mielettömän fiksuja pohdintoja ja näkemään, että oppilaat osaavat ja haluavat viettää aikaa toistensa kanssa, ilman puhelimia. 

Poika sai tänään ensimmäisen todistuksensa, ja hyvä todistus olikin. Mitä nyt myöhästyi viimeisenä koulupäivänä, kun äidillä oli mennyt jo päivät ja kellonajat sekaisin. Tytöllä oli tänään ohjelmassa omien sanojensa mukaan Jeesuksen synnytys (eli joulukirkko) ja lelupäivä. Jouluvalmistelut ovat alkutekijöissään, mutta onhan tässä muutama päivä aikaa. Kunhan univelat on nukuttu pois, on aika käydä siivouspuuhiin ja lähteä ostoksille. Mukavaa joulun odotusta!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Ennen ja jälkeen: alakerran sohvanurkkaus

Alakerran remontin viimeistely on tietoisesti ja tarkoituksella ollut jonkin aikaa jäähyllä. Valmistujaisten jälkeen, kun mitään aikataulupaineita ei enää ollut, oli hyvä hetki pitää huilia. Huonekalujen osalta on saatu hieman asioita eteenpäin. Viime viikolla myimme divaanisohvamme, koska sohvan paikka vaihtui remontin jälkeen, eikä entinen sohva olisi mahtunut kunnolla uudelle paikalleen. Ostimme uuden (käytetyn), pienemmän vuodesohvan tilalle.
 
Tässä hieman alakerran uutta ilmettä. Pylvään ja seinän väliin tuli kaappi ulkovaatteita varten. Kaappi rajasi sohvalle pienen nurkkauksen, jossa on vieraiden toivottavasti mukava nukkua. Sähkökaappi jäi verhojen taakse. Yksinäinen nojatuoli seilailee milloin missäkin. Parille istumapaikalle ja matolle olisi vielä tarve.

Laitetaanpa kuvia projektin eri vaiheista:
Paneeleja purettu, kylmiöhuone vielä paikallaan.
Epäselvä puhelinkuva kylmiöhuoneen purkamisen jälkeen.
Viemäriputken ympärille tehty kehikko, lattia valettu, takaseinää tasoitettu, portaiden matto purettu, kattopaneelit paikallaan.
Viemäriputki koteloitu, takaseinä tasoitettu ja maalattu.
Viemäriputken kotelo laatoitettu, portaat uusittu, parketti asennettu. Ilmalämpöpumppu paikallaan, mutta ei vielä kytketty, siksi sievästi muoveissaan.
Lisää kuvamateriaalia tulee sitten, kun remontointi-into iskee sen verran, että saadaan hommat vietyä loppuun asti. :)

lauantai 5. joulukuuta 2015

Kirppislöytö: Riihimäen lasin maustepurkit

En juurikaan harrasta kirppisten kiertelyä, kahdesta syystä. 1) Se vie aikaa. Tässäkin pikkukaupungissa on monta kirpparia, joista osa on aika isoja. 2) On turhauttavaa yrittää löytää kaiken roinan seasta oikeasti hyvää, kiinnostavaa ja kohtuuhintaista tavaraa. Onneksi tähänkin ongelmaan on tullut ratkaisu. Mikkeliin on avattu uusi kauppa, Le Cave, jossa myydään vintage-henkistä käytettyä ja tuunattua tavaraa. Sopivan pieneen kauppaan on valikoitu kiinnostavaa tavaraa laidasta laitaan. Käykääpä vierailulla, jos mahdollista. Le Caven Facebook-sivulle pääsee tästä. Facebook-sivulla on nähtävissä osa kaupan tuotteista.

Ensimmäiseltä vierailulta lähtivät mukaan Riihimäen lasin kirkkaat maustepurkit. Minulla ei ole tietoa purkkien todellisesta arvosta, mutta neljä kappaletta sain 16 euron hintaan. Yhdestä kannesta oli lohjennut pieni palanen, mutta minä en olekaan mikään keräilijä, niin sellainen ei haittaa. Vihreitä purkkeja vielä jäi, jos joku sattuu olemaan kiinnostunut. :)

Riihimäen lasi maustepurkit
Riihimäen lasi maustepurkit

Rentouttavaa viikonloppua!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Jos lapset saisivat sisustaa

Mitä lapset ajattelevat kodistaan ja sen sisustuksesta? Jäin miettimään tätä kysymystä, kun poikani kysyi, miksei meillä ole enemmän värejä kotona. Päätinkin sitten kysellä lapsilta, millaisen kodin he haluaisivat ja mitä asioita he muuttaisivat. Tällaisia kommentteja sain:

"Täällä vois olla enemmän värejä, ei aina vaan mustaa ja valkosta ja harmaata. Vaikka värikkäitä tauluja, niin kuin tuo ompputaulu." (Onhan meillä olohuoneessa yksi värikäs taulu!

"Uusia kukkia." (Tämä oli hyvä. Voisin taas yrittää pitää jonkin kasvin hengissä. On meillä nyt yksi anopin antama orkidea.)

"Uusia legoja." (Toki legotkin voivat olla sisustuselementtejä.)

"Siistimpi koti vois olla." (Tähän kommentoin, että siihen lapset voisivat itsekin vaikuttaa.)

"Koristeita." (Jäi epäselväksi, millaisia koristeita.)

"Pinkkiä." (Jos tyttö saisi päättää, kaikki meillä olisi pinkkiä.)

"Kirjava matto." (Olohuoneeseen on kyllä uusi matto harkinnassa.)

Aloin pohtia, pitäisikö lapsia kuunnella enemmän sisustamiseen liittyvissä asioissa. Kyseessä on kuitenkin heidänkin kotinsa. Nykyään moni suosii sisustuksessa aika pelkistettyä linjaa, ja luulen, että se ei välttämättä ole lasten mieleen. Haastankin kaikki bloggaajat, joilla on lapsia, kyselemään lasten sisustustoiveista. Olisi kiva lukea, millaisia koteja muut lapset toivovat.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lähtölaukaus joulutunnelmaan

Lähtölaskenta jouluun on alkanut meidän perheessä. Viikonloppua on vietetty kotona rennoissa tunnelmissa, mitä nyt miehellä on taas viikonlopputöitä ja lapsetkin ovat kehitelleet keskenään riitaa vaikka mistä. Onneksi nyt voi jo vihjailla tonttujen liikkumisesta...

- Paistettiin ensimmäiset piparit. Kaksi pellillistä katosi parempiin suihin jo samana päivänä. 
- Kirjoitettiin joulupukille. Kirje jätettiin illalla postilaatikkoon, ja aamulla se oli kadonnut.
- Viriteltiin tähtivalo ikkunaan. Ulkovalot ovat vieläkin ostamatta. En jaksanut lähteä koko viikonloppuna kauppoihin kiertelemään. Black Friday sai minun puolestani olla ja mennä. 
- Järjesteltiin lasten vaatekaapit. Pienet vaatteet kirppispusseihin ja vielä vähän liian isot, saadut vaatteet lähettyville odottelemaan käyttöä. Tyttö löysi tädin antaman punaisen juhlamekon, joka osoittautui jo sopivaksi. Hän on liihotellut mekko päällä lähes koko sunnuntain.
- Luin loppuun Helena Wariksen Vuoren ja lukufiilis jatkuu. Minkähän ottaisin seuraavaksi lukulistalle?
- Laitoin sohvan myyntiin, koska alakertaan on pakko hankkia pienempi sohva. Uusi sohvakin löytyi jo Tori.fi:stä. Toivotaan, että se osoittautuu hyväksi. Alakerrasta en ole laittanut vielä juurikaan kuvia, koska siellä on vielä monta keskeneräistä asiaa. Nyt kun ei ole enää kiire, asiat saavat hoitua fiiliksen mukaan.
- Tein hyvin simppelit adventtikynttilät ottamalla esiin häissämme olleet Ikean tuikkukupit, jotka on maalattu huurretun näköisiksi. Siirsin orkidean (se on vielä elossa!) vähän syrjemmälle ja napsin tuijasta pari oksaa kynttilöiden kaveriksi. 
- Käytiin kävelyllä Kaihun maisemissa, jossa talvitunnelma oli tiessään, mutta ulkoilu oli kuitenkin mukavaa. 

Tästä on hyvä lähteä uuteen työviikkoon. :) 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pitäisikö jo valmistautua jouluun?

Kauppareissulla käydessä ei ole voinut olla huomaamatta, että kohta on joulukuu. Suklaarasiapinot melkein vyöryvät päälle ja Frozen-tavaraa on vähän joka nurkalla. Blogeissa valmistaudutaan jouluun: esitellään huonekuusia ja itsetehtyjä joulukoristeita ja asetellaan kaamosvaloja. Tai tunnelmavaloja, kausivaloja. Rakkailla ja vihatuilla kapineilla, joita jouluvaloiksikin kutsutaan, on nykyään monta nimeä. 

Meille ei ole valoja vielä aseteltu. (Ne pitäisi kyllä ostaa ensin, sillä ainoat hajosivat viime talvena.) Meillä valojen laittaminen on ajoittunut joulukuun alkuun, ensimmäisen adventin tienoille. Ja sehän lähestyy, eli valo-ostoksilla on varmaan pian käytävä. Kynttilöitä on polteltu sisällä ja terassin lyhdyssä. Otin vanhan Ikean maljakon uusiokäyttöön olohuoneeseen vähän isommaksi tuikkukupiksi. Maljakko muistuttaa vähän jäälyhtyä. 

Vaikka olenkin ihminen, joka tykkää suunnitella asioita, yllätyn joka vuosi siitä, että joulu on jo niin lähellä. Joulukorttien lähettämisessä olen aina myöhässä. Aika usein kortit jäävät siis lähettämättä. Kun itse saamme kortteja, joiden askarteluun tai teettämiseen on nähty vaivaa, tulee vähän huono omatunto. Lahjat päätän hankkia joka vuosi hyvissä ajoin, mutta aina ostokset jäävät viime hetkeen. Joulunalusaika on kyllä koulumaailmassa aika kiireistä, ja työasiat pyörivät päässä ja tulevat välillä kotiinkin. Tänä vuonna en edes yritä lähettää kortteja, voin tunnustaa. Kohdistan jäljellä olevan energiani nyt johonkin muuhun kohteeseen. Anteeksi sukulaiset ja ystävät, taas. 

Kun poika oli kolmevuotias, päätin reippaana tehdä hänelle itse joulukalenterin. Porraskaiteeseen oli aseteltu 24 pientä pussukkaa, joissa odotti joka aamu jokin pieni yllätys. Kokemuksesta oppineena voin melkein vannoa, etten yritä samaa enää toista kertaa. Illalla saatoin säpsähtää hereille puoliunesta, kun olin unohtanut viedä yllätyksen paikalleen. Joskus piti lähteä ostamaan yllätystä myöhään illalla, kun en ollut sitä muistanut hankkia aiemmin. Ja kun poika sattuu olemaan siitä harvinainen lapsi, ettei hän syö karkkia eikä varsinkaan suklaata, yllätyksissä piti käyttää kekseliäisyyttä. Viime vuosina meillä onkin suosittu Lego-joulukalentereita. 

Joulukoristeita, pääasiassa lasten tekemiä, meille asetellaan vasta vähän ennen joulua, itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulukuusi tuodaan sisälle aatonaattona ja koristellaan aattoaamuna. Jotkut haluavat nauttia kuusesta mahdollisimman pitkään ja laittavat kuusen jo hyvissä ajoin, mutta meille tuo jouluaattoaamun koristelu on periytynyt omasta lapsuudestani. Meillä kuusi karisee melkein aina (emme muutenkaan loista kasvien hoitajina), joten neulassatoa en jaksa katsella paria viikkoa pidempään.

Äitini tekee meille piparkakkutalon, on tehnyt jo minun lapsuudestani asti. Se toimiikin hienona koristeena olohuoneessa, ja se joutuu syödyksi vasta uudenvuodenaattona. Muistan omasta lapsuudestani, että uuttavuotta odotettiin siskon kanssa vesi kielellä. Kun oltiin käyty katsomassa puolenyön aikaan raketit, päästiin herkuttelemaan. :) Omille lapsille piparkakkutalon jakaminen ei tuota ongelmia. Toinen syö piparit, toinen karkit.

Jouluruuat tehdään ja ostetaan yleensä porukalla, keitä sattuu milloinkin joulunvietossa olemaan mukana. Tarkoitus on, ettei kenenkään tarvitsisi stressata liikaa syömisistä. Tosin suurin osa valmisteluista jää aina meidän supermummolle eli minun äidilleni, jolta kaikki ruuat hoituvat jo vuosien rutiinilla. Odotan kyllä myös innolla jo siskoni (josta on kehittynyt aikamoinen leipuri) leivonnaisia. 

Mutta siis, mitä pitikään tehdä? Muistilistaa joulukuulle:

- Osta jouluvalot. 
- Ripusta jouluvalot.
- Osta lahjat.
- Sovi, kuka hoitaa mitkäkin ruuat.
- Etsi joulukoristeet ja laita ne paikoilleen.
- Osta kuusi.
- Siivoa. (Onneksi isompi siivous tehtiin ennen valmistujaisjuhlia, wuhuu!)
- Muista opettajaa ja päiväkodin työntekijöitä. 
- Joulupukki

Miten teillä muilla jouluvalmistelut etenevät? Oletko innokas jouluihminen vai otatko rennosti, matalalla profiililla?

P.S. Pakkanen, tule takaisin!
Äiti saa lumipesut.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Putkiremontin jälkeen


Putkiremontti on onnellisesti ja onneksi takana. Olen todella tyytyväinen, että se tuli tehtyä, sillä eron entiseen huomasi heti. Taustatietona kerrottakoon vielä siis, että talomme on rakennettu vuonna 1974 ja käyttövesiputket olivat alkuperäiset kupariputket.

Ensimmäinen havaintoni oli se, että vesi virtasi hanasta tasaisesti ja hyvällä paineella. Toinen havaintoni oli se, että kylmä vesi oli todellakin kylmää. Lämmin vesikin tuli hanasta nopeammin kuin ennen. Kolmas havainto oli veden raikas maku. Ei vesi ennenkään pahalta maistunut, mutta kun näki putkiston kunnon, niin ei voinut olla miettimättä, mitä ylimääräistä veden mukana mahtoi tulla. Lisäksi kylpyhuone näyttää pysyvän siistimmän näköisenä, kun suihkusta tuleva vesi ei värjää kaakeleita punertaviksi. Kupariputket vaihtuivat komposiittiputkiin.

Tässä vielä tämä kuva, joka on blogissa ollut jo aiemmin. Tämän nähtyäni en ihmetellyt lainkaan, miksi veden paine oli hiukan epätasainen. Tuo mömmö tuossa ei siis ole mitään liejua vaan aivan kovaa tavaraa. Rautajäämiä, jos oikein ymmärsin. Joissakin kohdissa putki oli tukossa tätäkin enemmän.
putkiremontti

Joten, jos mietit siellä, teettäisitkö vanhaan taloon putkiremontin ennemmin vai myöhemmin, niin suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa. :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hullu paljon työtä tekee...

Vihjailin jo aiemmin, että meille on luvassa tämän alakertarempan jälkeen isompi projekti. On se jännä, miksei ihminen vain osaa olla, kun saa yhden asian valmiiksi. Aina täytyy olla jokin projekti toteutettavana. Aikansa voisi käyttää muutenkin, vaikkapa menemällä italialaisen ruoan kurssille tai viimeinkin teettämällä valokuvat tietokoneelta. Ei, nämä höyrähtäneet tyypit alkavat purkaa vanhaa taloa ja rakentaa tilalle uutta.

Minä ja mieheni olemme siis yhdessä miehen veljen kanssa ostamassa minun vanhaa mummolaani. Mies heitti ajatuksen ilmaan puoliksi vitsinä, ja minä pidin ideaa aluksi aivan järjettömänä. Hehtaarin tontilla seisova heikkokuntoinen ja kosteusvaurioista kärsinyt talo on ollut tyhjillään kahdeksan vuotta. Se pitäisi purkaa ja sen tilalle rakentaa uusi talo, vapaa-ajan asunto, mökki.

Pienen sulattelun jälkeen aloin kuitenkin nähdä asian hyvät puolet. Minulle rakasta paikkaa ei ostaisi kukaan ulkopuolinen. Vaikka talo purettaisiinkin, paikka säilyisi suvussa. Vanhempieni ei tarvitsisi huolehtia rapistuvasta kiinteistöstä ja villiintyneestä pihamaasta. Saisimme tehtyä uuden rakennuksen suhteellisen edullisesti, eikä rakentamisella olisi kiire. Pääsisin suunnittelemaan mökkiä ja sen sisustusta itse alusta asti. 

Loppuvuosi ja luultavasti myös ensi vuosi käytetään tavaroiden tutkimiseen ja kierrättämiseen sekä purkutöihin. Tavaraa nimittäin löytyy paljon sekä talosta että vanhasta navetasta. Isoisäni oli sodat käynyt ja nuukasti elänyt mies, joka ei juuri koskaan hävittänyt mitään vähänkään tarpeellista. Lisäksi vanhaa mummolaani on viime vuodet käytetty minun, siskoni ja vanhempieni tavaroiden säilytyspaikkana. Aikamoiset siivoustalkoot on siis luvassa!

Jonkinlaista hahmotelmaa uudesta mökistä on jo tehty. Tarkoituksena olisi tehdä varustelultaan kohtalaisen perinteinen mökki, ei luksushuvilaa. Mökkiin tulisi puusauna, iso tupakeittiö ja pari makuuhuonetta. Terassista tulee varmasti aika iso, ja koska järvenrantaa ei ole, terassille tulee palju. Mutta näihin asioihin palaamme myöhemmin...
Keväällä 2011 mummolan pihalla oli työn touhussa tällainen pikkumies.

Talo kuvattuna tänä syksynä.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Sisustuskurssilla, osa 3: Tyylejä ja valaistusta

Elämä alkaa palata normaaleihin uomiinsa viime viikon säpinän jälkeen. Nyt voisi olla aikaa kirjoitella hieman viimeisestä sisustuskurssin tapaamisesta. Aiheita oli taas useita, kuten trendit, valaistus, materiaalivalinnat ja tyylit.Yritän nyt tiivistää tähän tekstiin joitakin pääasioita.

Materiaalivalinnat aiheuttavat monelle päänvaivaa rakentamisessa, remontoimisessa ja sisustamisessa. Materiaaleja valitessa pitäisi ottaa huomioon paljon asioita, joita en ole aina tullut ajatelleeksi ainakaan tietoisesti. Ulkonäkö on tietysti tärkeä, mutta turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten palon- ja kosteudenkesto, ovat käytännössä vielä tärkeämpiä. Kulutuksenkestoa mietitään varmasti tiloissa, joissa liikutaan paljon, samoin materiaalin puhdistusta ja huoltoa. Joillakin esimerkiksi valkoinen sohva pysyy valkoisena, meillä ei pysyisi. Harvemmalle tulee kuitenkaan ehkä mieleen miettiä valonkestoa. Hyvin aurinkoiseen paikkaan ei kannata sijoittaa ainakaan arvotaidetta. 

Itseäni jäi mietityttämään eniten materiaalin ja äänen merkitys. Toki olen tiennyt, että tekstiilit vähentävät kaikua. Vaikka tilassa ei varsinaisesti kaikuisikaan, kolkkous saattaa tehdä normaalitkin äänet epämiellyttäviksi. Tulin ajatelleeksi omaa luokkaani, joka on väliaikainen ja keskeneräinen luokkatila remontin aikana. Iso tila, laattalattiat, betoniseinät ja verhottomuus saavat aikaan epämiellyttävän äänimaailman. Tämä on taas sarjassamme niitä asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa. 

Meillä oli tarkoitus laittaa alakertaan remontin yhteydessä liukuovet sähkökaapin eteen. Aika meni liian tiukille emmekä olisi ehtineet saada ovia ajoissa. Laitoimme väliaikaisesti kattoon verhokiskon, ja laitoin yläkerrassa olleet verhot alakertaan peittämään sähkökaapin. Totesimme sitten, että verhot tuovat tilaan kodikkuutta ja vaimentavat ääniä. Lisäksi niiden avulla on helppo vaihtaa huoneen ilmettä. Voi siis olla, että verhosysteemi saa jäädä.


Valaistusasiat ovat minulle vaikeita, koska niissä on aivan liian monta muuttujaa. Valon pitää tulla oikeasta suunnasta, sen pitää jakautua sopusuhtaisesti, siinä ja sen heijastuksessa on oltava hyvät värit, sitä on oltava tarpeeksi mutta se ei saa häikäistä. Varjojenkin pitää olla sopivia! Vähemmästäkin menee sekaisin. Valaistus jaetaan neljään tyyppiin: yleisvaloon, kohdevaloon, tunnelmavaloon ja työvaloon. Meillä ei ole juuri muuta kuin yleisvaloa ja vähän työvaloja. Olen jo kauan haaveillut valaisimien uusimisesta ja uusien (tunnelma)valojen hankkimisesta, mutta aina on muka jotain tärkeämpää ostettavaa. Ehkäpä otan valaistuksen seuraavaksi käsittelyyn. Seuraavissa kuvissa on sama kangaskori kuvattuna erilaisessa valossa. Värit näyttävät aika erilaisilta. (Ja väreissä on kyseessä hallittu disharmonia, jolloin toista väriä on oltava vähemmän kuin toista.)


Lopuksi käsittelimme sisustustyylejä. Tyylit olivat minulle tuttuja, mutta kaikkia en olisi osannut nimetä. Kouluttaja korosti kyllä, että tyyleillä on hyvinkin kirjavia nimityksiä. Ensimmäisenä katselimme kuvia klassisesta eli ajattomasta tyylistä, johon kuuluu neutraalit värit, selkeälinjaisuus ja usein klassikkohuonekaluja ja -esineitä. Moderni tyyli taas on vielä pelkistetympi ja siihen kuuluu graafisuus, mustavalkoisuus ja usein teolliset pinnat. Minimalismi vie tämän vielä pidemmälle, ja jokaisella esineellä on oltava funktio, kaikki turha on karsittu pois. 

Talonpoikaistyylissä on useita suuntauksia, esimerkiksi suomalainen ja ranskalainen. Suomalaiseen talonpoikaistyyliin kuuluvat usein pirttipöydät ja lankkulattiat. Pidän itse tästä tyylistä, mutta en ehkä välttämättä haluaisi sitä omaan kotiini. Saaristolaistyylin raikkaat ja puhtaat värit, puu ja merihenkiset materiaalitkin kolahtavat, ainakin sisustuslehdissä.

Historiallinen tyyli taas ei viehätä minua, eikä monikaan  kaipaa kyseistä tyyliä kotiinsa nykyään. Historiallisen tyylin taustalla on jokin historian tyylikausi, kuten barokki tai rokokoo. Taitaa olla liian koristeellista ja pröystäilevää ainakin meille suomalaisille. Maalaisromantiikka taitaa olla klassisen ja modernin rinnalla aika suosittua mutta monelle myös liian koristeellista. Tyyliin kuuluvat vanhat esineet, vaaleat ja pastelliset sävyt ja ainakin brittiläisessä versiossa tietysti kukkakuosit. Tuttua ainakin Pokka pitää -faneille. :)

Siirtomaatyyli oli minulle kaikista vierain. Luulen kuitenkin ymmärtäväni, mitä sillä tarkoitetaan. Muhkeat sohvat, suuri takka ja tummasävyiset seinät  ovat tuttuja ainakin joistakin televisiosarjoista. Minulle tuli näistä kotikuvista mieleen enemmän kuitenkin hotelli, enkä varmaankaan sisustaisi omaa kotiani tähän tyyliin.

Aloin kurssilla miettiä omaa sisustustyyliämme, mutta en osaa luokitella sitä selvästi. Ehkä siinä on eniten piirteitä klassisesta tyylistä (ilman klassikoita...). Monella muullakin on varmasti kotonaan tyylisekoituksia, ja minusta ne ovatkin kivoja, kun ne on tehty hyvin. Millainen on sinun tyylisi?



Siirsin sinisävyiset verhot pois olohuoneesta, koska näin kylmällä en kaipaa enää kylmiä sävyjä näkyviin.