keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Blogin uusi osoite

Hei!

Blogini löytää tästä eteenpäin osoitteesta starbox.fi/keskipaivassa. Myös kaikki vanhat tekstit muuttivat mukana. Toivottavasti seurailette jatkossakin! :)

- Karoliina


torstai 24. maaliskuuta 2016

Blogin uusi alku


Nyt se on sovittu, nimet on raapustettu sopimuspapereihin. Ensi viikon torstaista, 31.3.2016, lähtien Keskipäivässä-blogi on osa uutta, Kaakon viestinnän perustamaa Starbox-portaalia. Portaaliin on koottu erilaisia elämänalueita edustavia lifestyle-blogeja pääasiassa Kaakkois-Suomen alueelta. 

Olen todella iloinen, että pääsin mukaan näin kivaan bloggaajajoukkoon, ja odotan innokkaasti ja vähän jännitykselläkin, miten kirjoittaminen uudessa ympäristössä lähtee sujumaan. Ainakin yhteistyö Kaakon viestinnän ammattilaisten kanssa on onnistunut hienosti. Jos jotain ongelmia ilmenee, ne menevät varmasti minun piikkiini. Mikään tekninen osaaminen ei tunnetusti ole vahvinta osaamisaluettani.

Blogin ulkoasu muuttuu, samoin osoite, mutta muuten tarkoitukseni on jatkaa vanhalla tutulla linjalla. Päivitän myöhemmin uuden osoitteen blogin Facebook-sivulle ja Instagramiin. Näitä kanavia seuraamalla saat tiedon uusista päivityksistä. Näillä näkymin vaikuttaa aika varmalta, että kaikki vanhat postaukseni siirtyvät mukana uuteen osoitteeseen. Tätä toivoinkin, sillä kaikista kömpelyyksistään huolimatta ne kuvat ja tekstit ovat minulle tärkeitä.

Kiitos teille kaikille, jotka olette tämän yhdeksän kuukauden aikana käyneet lukemassa, kommentoimassa ja tykkäämässä. Toivottavasti löydätte jatkossakin tienne blogiini.



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Valoa ja valaistumista


Olen muutamana päivänä huomannut, että päässäni on alkanut soida Samuli Edelmannin (Sinä olet) Aurinko. (Huom! Ei sen alun takia, jossa sanotaan: Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen / että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet. Kieltämättä joskus tulee kyllä mietittyä, mitä ihmettä sitä on ajatellut ammatinvalinnan hetkellä.) Laulussa puhutaan ihanasta valosta, ja sitähän ei ole voinut olla huomaamatta.

Valoisan ajan lisääntymisellä on ainakin minulle suuri merkitys. Kun aamulla kuuden aikaan herätessä päivä jo sarastaa, on mieliala korkeammalla kuin pimeinä talviaamuina. Ja kun lähtee ajelemaan töistä kotiin ja tietää, että valoisaa aikaa jatkuu vielä monta tuntia, ajatukset eivät ole pelkästään päiväunissa ja sohvalla makoilussa. On helpompaa jaksaa ja ajatella positiivisemmin, kun saa luonnon omaa valohoitoa.

Syksyn ja talven aikana laiminlöin lupaukseni liikkua enemmän. Nyt, kun aurinko paistaa vielä työpäivän jälkeen kirkkaana, on tehnyt jopa mieli lähteä ulos. Kiersin tiistai-iltana Kaihun kierroksen rauhalliseen tahtiin, katselin maisemia ja hengittelin raikasta ilmaa. Ehkäpä valon ansiosta saan itseni taas ruotuun liikkumisen suhteen. 

Keväällä mietin aina paljon tulevaa. Syksy on tässä vaiheessa usein hämärän peitossa, ja olo on epävarma, onko kesän jälkeen töitä vai ei. Tämän pohdiskelun lisäksi olen miettinyt mahdollisia opintoja ja myös tätä blogia. Haluaisin palata tiiviimpään kirjoitustahtiin ja panostaa blogiini enemmän. 

Kaikesta ajatusten myllerryksestä huolimatta olen pysynyt aika rauhallisella mielellä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että minun on aivan turha stressata liikaa asioista. Loppujen lopuksi asiat menevät juuri niin kuin niiden pitääkin mennä. Minulla, miehellä ja meillä perheenä on ollut monenlaisia valintoja tehtävänä vuosien mittaan. Riskejä ja mahdollisuuksia täytyy punnita erityisen tarkkaan, kun on vastuussa itsensä lisäksi noista pienistä ihmisistä. Sillä hetkellä, kun on otettu ratkaisevia askeleita, on olo ollut epävarma, mutta myöhemmin on osoittautunut, että valinnat ovat olleet meille oikeita. Aina ei itse pääse täysin vaikuttamaan elämänsä kulkuun, mutta lopulta asiat kuitenkin kääntyvät hyviksi. Tämän olen todennut ja näin haluan uskoa. 

Aurinkoista kevättä ja onnellisia alkuja itse kullekin. :)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ideoita on mutta ei intoa

Vuoden alku on ollut hiljaista aikaa sisustus- ja remonttirintamalla tässä talossa. Monikin kohta kotona kaipaisi laittamista tai jotain uutta, mutta minuun ei suinkaan ole iskenyt suuri inspiraatio vaan lähinnä lannistuminen. Kaikki kun vaatisi aikaa, rahaa ja panostusta, mutta mikään näistä ei ole tuntunut mahdolliselta.

Blogien selailun olen jättänyt vähemmälle.  Peruutin kaikki sisustuslehtitilauksetkin. :D Ehkä on hyvä pitää taukoa sisustuspuuhista. Jotenkin sitä tavallaan sokeutuu näissä asioissa, kun seurailee toisten koteja blogien ja lehtien kautta. Ajatukset ovat myös olleet ainakin alitajuisesti muissa asioissa. Kevät on pätkätyöläiselle jännittävää aikaa, ja sellaisiahan tässä taloudessa on kaksi.

Joitakin ideoita kodin suhteen on kyllä mielessä, ja niitä voisi lähteä toteuttamaan, kun aika tuntuu sopivalta. Alakerta odottaa vielä viimeistelyä, makuuhuoneesta ajattelin maalata yhden seinän ja olohuoneen ilmeen raikastamiseksikin minulla on yksi ajatus. Tälle tummanruskealle tapetille antaisin mielelläni jo lähtöpassit.


 Tällaistakin on katseltu mökkiä varten, vaikka asia ei ole aikoihin vielä ajankohtainen.

Vietin eilen lauantaipäivää koulutuksessa. Lähtökohtaisesti koulutus ja lauantai eivät kuulosta houkuttelevalta yhdistelmältä, mutta tämä koulutus oli oikeasti hyvä. Opiskelimme toiminnallista kielioppia mm. hyppäämällä sijamuotoruutuhyppelyä ja rakentamalla sanaluokkakaupunkia.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tunnollinen työntekijä aloittaa loman

Perjantaina päästiin täälläkin vaihtamaan vapaalle, sillä hiihtoloma koitti Etelä-Savossakin.  Liukenin työpaikalta ennätysvauhdilla, en tosin alkavan loman vaan pojan koriskerhon takia. Alkuilta menikin säntäillessä sinne tänne, ja kauppareissun ja pizzan syömisen jälkeen vajosin hetkeksi sohvakoomaan. Perheemme kuopus on kuitenkin (yli-)innokas puuhastelija ja muistutti, että olimme luvanneet tehdä loman alkajaisiksi pienen järjestelyoperaation (joka osoittautuikin ei niin pieneksi). Vanhempien makuuhuoneen lokerohyllykkö siirrettäisiin tytön huoneeseen ja tytön pienempi lokerohyllykkö vanhemmille. 

Tyttö tyhjensi innolla hyllynsä sisällön keskelle huoneen lattiaa, joten vaihto oli siis suoritettava samana iltana. Samalla päätettiin muuttaa tytön huoneen järjestystä. Poikakin tahtoi tietenkin päästä osalliseksi tästä kaaoksesta ja hänen huoneestaan piti vaihtaa sängyn ja työpöydän paikkoja. Puoli kymmenen maissa olimme viimein valmiita. Kun tyttö vielä hifisteli pikkutavaroidensa paikkoja uudessa hyllyssä, poika veteli jo sikeitä. 

Lauantaiaamuna oli mukava herätä ilman herätyskelloa ja huomata, miten kirkkaat auringonsäteet loistivat keittiön ikkunasta makuuhuoneeseen asti. Lauantaina kaikilla meillä oli vapaapäivä eikä mitään pakollista menoa. Kiertelimme kirppiksillä ja käväisimme torilla vilkaisemassa ralliautoja ja Kirkkopuistossa jääveistoksia. Järjestelimme paikkoja kotona edellisillan operaation jäljiltä, pelailimme, kävimme iltakävelyllä ja saunoimme. Lauantaina tuntui oikeasti siltä, että olin päässyt lomamoodiin: ei töitä näköpiirissä yli viikkoon ja koko perheen vapaapäivä. Mikäpä siis sen parempi ajankohta sairastua flunssaan. Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla, niinhän sitä sanotaan. Nyt näyttää siltä, että tauti on jo onneksi jäämässä taakse.

Toilettilaukku, uusiotuote Uutta elämää -kaupasta, 6 euroa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli perhekorista, mummon herkkuruokia ja siskoni Lontoon-kuulumisia ja -tuliaisia.
Maailman ihanin teepurkki!

Maanantaina istuin kolme tuntia kampaajan tuolissa ja sen jälkeen vierähti jonkin aikaa vielä kotisohvalla. Illalla lähdin kuitenkin tytön kanssa kiertämään "saukkoreitin" eli Urpolan luontopolun. Kun tuliais-Tobleronet oli jo melkein syöty, iltaruoaksi olikin hyvä syödä kanaa ja salaattia.


Tänäänhän on virallisesti vasta toinen lomapäivä, eli positiivisesti ajateltuna loma on vasta alussa. Tähän lomaan ei kuulu yhtään remontointia eikä muutakaan projektia (siis tuota perjantai-iltaa lukuun ottamatta). Joitakin ideoita on kyllä jo heitelty ilmaan...

Mukavaa viikkoa itse kullekin ja hyvää syntymäpäivää aviomiehelleni!